Tapaninpäivä kovin hiljainen, meidän tämän vuotinen vähän ”kutistunut” joulu on tänään ollut vain kolmen hengen kesken vietettyä aikaa. Minullakaan ei juuri mitään tekemistä, kun väki ruokapöydästä vain vähenee…
Noh, istuimme pitkään aamupuuron äärellä: Pehtoori, Tyär ja minä. Ei isompia aikeita. Lueskelin tovin, puolelta päivin tyttären kanssa päätimme lähteä lenkille, – aika ytimiin tunkevasta tuulesta huolimatta. Eipä ollut juuri muita ulkoilijoita, – noh, me saimme punaiset posket ja vähän taas ruokahaluakin. Ei tarvinne erikseen mainita, että onpas tullut syödyksi viime päivinä. Aika hyvinkin. Tänäänkin vielä Vitello tonnatoa ja tattirisottoa, siikatartar (ja/tai graavilohi) ja saaristolaisleipä taisivat olla tämän joulun eniten kiitosta saaneet jouluruoat.
Ja tänä vuonna, siltä vahvasti vaikuttaa (mikäänhän ei nykyään voi olla ihan varmaa), näyttää siltä, että vietämme vuoden vaihtumista pohjoisessa! On ollut jo niiiiiiiin ikävä mökille. Mutta nyt on pakattu. Amarylliksetkin.
Ja glögipulloissakin on vielä jotain, nekin mukaan. Loimu-glögi (vas.) on todettu hyväksi ja oikealla alkoholiton talvimaku on sekin maistunut ulkoilujen jälkeen…
Muutoin joulukoti/koristeet saavat jäädä loppiaiseen… Tyär ja miehensä asustelevat ja ovat täällä talonvahtina loppiaiseen asti.
”Joulun lopulla” -postaukseen kuva riddareista, joiden tekemisestä blogin vakilukijat ovat aina silloin tällöin joutuneet jonkin merkinnän lukemaan: Juniorin ja Miniän lahjavillapaidat olivat mieluisia, sopivia, varsinkin R. piti omastaan (edessä) kovasti.
Nyt kuuden riddarin jälkeen mietin, otanko mökille mukaan (minulle uutta) plötulopi-lankaa, jota on jo jemmassa tai jotain muuta, – aloittaisinko uuden neuleen, ehkä Alasuqin tai vaikka Veturin. Onhan se myönnettävä, että aika pahasti olen tähän islantilais/norjalaiseen villapaitaharrastukseen hurahtanut. Myös Puunvuosi ja Neulottu Kalevala kiehtovat. Ehkä kuitenkin teen mökillä vain parit vierasvillasukat… vähän välikausineulontaa, – tai ei ollenkaan neulontaa. Ihan vaan hiihtelen. Tai — en tiedä. Ihan vaan koetan olla.
Ei mitään millä on jokin aikataulu.
Jää siis mieleen tämäkin joulu! Mainitsit siikatartarin joten pitää laittaa, jollet jo ole tuttu, että meidän joulupöydässä oli uutuutena kermasiikaa. Tämä sai runsaasti kehuja ja tullee pysymään meillä ainakin joulupöydässä.
Kermasiika! Kuulostaa ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta.
Pian ollaan Sodankylän K-marketissa, oliskohan siellä tuoretta tai graavisiikaa? Hmmm….
Upeat villapaidat! Olisin onneni kukkuloilla, jos jompikumpi riddari olisi paljastunut joululahjapaketista, värit ovat valittu taidolla, vaikea olisi tehdä valinta näiden kahden välillä jos sellainen pitäisi tehdä. Täällä netissä tule aika tiuhaan katseltua juuri näitä islantilaisneuleita ja nyt on tosiaan neuleharrastus vauhdittunut ihan uuteen nousuun ja mikä ilahduttavaa että näitä nimenomaan islantilaisiin neuleisiin keskittyneitä neulekirjoja/nettiohjeita on julkaistu kiihtyvällä tahdilla. Itse en ole vielä rohkaistunut aloittamaan, vaikka kova hinku olisi tuollainen saada. Näet käsitys omista kyvyistä saattaa neuletyö loppuun ei ole mairitteleva. Teininä tuli tehtyä joku laatikkomalli jota en ole käyttänyt. Hiljattain tuonpuoleiseen siirtynyt tätini oli ahkera käsityöihminen ja sain usein häneltä lahjaksi villasta tehtyjä sukkia ,lapasia jne. Haikea mieli tulee kun jalkaan vetää tädin viimeisimpänä neuletyönä lahjaksi antamansa villasukat todella kaunis sukkapari tumman sinistä ,vaaleapunaista ja siniharmaata. Huomaat varmaan että minulla on tarve purkaa tuntoja sinun kaltaisen henkilön kanssa joka ymmärtää historiaa ja sukulaisuuteen liityviä asioita, nyt varsinkin kun lähisukuun kuuluvien piiri kutistuu pelottavalla vauhdilla. Lisää vaan neulepostuksia. Neulonta harrastuksena on jotain niin juurevaa sellaista sukupolvelta toiselle siirtyvää tietotaitoa. Nuo villapaidat ovat jotenkin salaperäisellä tavalla kiinnostavia, että minulla kylläisyyspiste ei ole vielä lähimainkaan ylittynyt. Ja niinkuin olet jo aikaisemmin maininnut täällä blogissasi myös uudet suomalaisten suunnittelijoiden kalevalaistyyliset neuleohjeet ovat tulleet kilpailemaan islantilaisneuleuden rinnalle, houkuttelevia kuvioita ja värivalintoja. Tässä uudessa buumissa on minusta kiinnostavaa kuinka mystiikka ja historiaa tuodaan osaksi arkielämää päälle puettavana vaatekappaleena.
heinisusanna, nyt on heti aluksi kannustettava riddarin tekoon! Usko pois, että se on mielekästä, terapeuttista, lepuuttavaa, palkitsevaa, maadoittavaa, kaikin puolin hyvää tekevää, ja helppoa kuin heinän teko. Tai enhän minä heinänteossa ole koskaan ollut, voisi olla minulle hyvinkin vaikeaa, mutta oikeasti helpompaa (tosin aikaa vievämpää) kuin ”oikeaoppisten” villasukkien kutominen.
Riddarissa ei ole vaikeita, tarkkaan laskettavia erilaisia kavennuksia, silmukoiden poimimista, saumoja tai mitään kikkailuja, vaan paljon suljettua suoraan neulomista, ja kaarroke! Se on enemmän mukavaa kuin haastavaa. Vain muutamia kerroksia kolmella langalla. Ja viimeistelyvaiheessa (kastelu etikkaveteen ja muotoilu kuivamaan vaakatasoon mahdollista villapaidan muotoilun sopivaksi.
Ja riddariinkin voi neuloa hyvää mieltä, rakkautta, muistoja, historiaa, …
Nyt ihan pakko(?) lisätä tähän Tervagraavattu Siika.Sitä tehdään meillä vain jouluna,miksihän?Maistuisi kyllä muulloinkin.Tervaliköörillä ja mausteilla maku ja mahtavaa!
Ja oululaisillehan se tervajuttu sopisi täydellisesti….
Olet tästä tervagraavauksesta ennenkin maininnut, panin kyllä kokeilulistalle, mutta onpa jäänyt toteutumatta… Pitääpä uudelleen muistaa.