Aamupäivällä valmistui viimeinenkin omatekoinen joululahja. Tänä vuonna olenkin tehnyt monta lahjaa enemmän kuin ostanut! Aika hyvä juttu. 🙂
Mutta käsillä tekeminen on vaatinut myös veronsa, – mutta siltäkin osin tänään hyvä päivä: pääsin tänään hierojalle. Nyt olo kivuton ja ”tilava”.
Pieni happihyppely pakkassäässä oli valoisa ja jokapuolella on niin kaunista kun on kunnolla lunta. Ja tänään taivas oli huikea. Oli haloilmiö, kiharapilviä, sinitaivasta, haituvia, …
Iltapäivällä yhden ison kuvatoimituksen viimeistely ja saatekirje asiakkaalle: sekin asia nyt pulkassa!
Ja illalla sitten juhla! Mummin elämää. Apsulla oli koulutaipaleensa ensimmäinen joulujuhla, jonne Juniori kysyi minua kaverikseen. Oi, että. Aatelkaapas, että selvisin kyynelehtimättä, ei niiskaustakaan. Jos oltaisiin päästy lähemmän näyttämöä en ehkä olisi … 🙂
Ekaluokkalaisten ohjelmanumero oli moniosainen ja se olikin melkoinen jännitysnäytelmä, jossa vorot ja porot olivat pahasti sekaisin, mutta Agenttitonttu oli tärkeässä roolissa pelastamassa koko joulun! Pitkät pätkät repliikkejä monisatapäisen yleisön edessä – roolisuoritus oli vakuuttava. En niinkään ihmetellyt sitä, että poika muisti ja osasi vuorosanansa niin hyvin, mutta se, että osasi niin luontevasti ja rohkeastikin osansa esittää oli iloinen ylläri. Tuosta vaan.
Toki oli muutenkin mukava olla alakoululaisten joulujuhlassa. Edellisestä kerrasta kun on jo hyvin yli 20 vuotta. Vähän oli epätodellinen olo istuksia katsomossa Juniorin vieressä katselemassa ja kuuntelemassa koulun bändiä siksikin, että alakoulussa se oli juuri meidän poika, joka lavalla soitti rumpuja. Se ura ei sitten kyllä jatkunut kyllä edes murkkuvuosiin asti, vaikka rumputunneilla jonkun aikaa kävikin. Niin kuin kävi kyllä monen muunkin harrastuksen parissa. Kitaransoitto taisi jäädä ainoaksi harrastukseksi, jotka jatkui vuosikausia.
Nyt Agenttitontun mummi lähtee pakkaamaan reppua huomista varten: aamusella on aika hakea Agenttitontun pikkusisko kirjasto- ja humputtelureissua varten.
Minä en päässyt pianonsoiton opinnoissa Aaronin vihreän vihkon alkusivuja pidemälle, voi olla että soitonopettajan muutto naapuriksi muodostui ylitsepääsemättömäksi koetinkiveksi kestää ,ja laiskuus. Tosin tuo musiikkiharrastuksen aloitus oli meidän perheessä väärä valinta. Isä oli vielä vuorotöissä ainakin sen lyhyen ajan, kun aloitin pianoharrastusta eikä veljeni jaksanut kuunnella kun soittoläksyt eivät edenneet introa pidemmälle. Äidistä en tiedä. No kuitenkin kiinnostus klassista musiikkia kohtaan jäi vaikka muitakin tekijöitä on, jotka ovat ylläpitäneet mielenkiintoa seurata nim.om. klassista ja vanhaa eurooppalaista musiikkia ( siis kuuntelen musiikkia laajalla skaalalla paria poikkeusta lukuun ottamatta). Joulun aikaan tulee Yle ykköseltä näitä kivoja tunnelmalsia joulukonsertteja ja tietysti vanhoja klassisia suomalaisia levytyksiä Jorma Hynninen , Kim Borg, Soile Isokoski mm.
Kiva että jaksat suunnitella ja toteuttaa joulua lähipiirin isoille ja pienille ja nautit siitä. Kamalin tapa valmistautua jouluun on olla otsa kurtussa pienessä piiloagressiossa. Tehdä vain sellaiset perinneruoat, jotka tietää käyvän kaupaksi ja valmistaa perheen suosikkeja huomioiden ruokavalioiden erityispiirteet. Mieli taas piristyi kun luin sinun blogia.
Ja minua piristi kovasti sinun kommenttisi. Kiitos siitä. Kyllä se vaan niin on, että tulee hyvä mieli, kun näistä postauksistani on tavalla tai toisella iloa.
Minunkin pianoharrastukseni aika alkuvaiheessa: kansakoulun kolmosen ja nelosen ajan kävin enemmän vähemmän säännöllisesti soittotunneilla, mutta sitten … Eikä vähäisin syy varmaankaan ollut se, että en ole ollenkaan musikaalinen. Eikä minulle – sinun tavoin – jäänyt mitään klassisen musiikiin harrastuneisuutta. Lukeminen ja kirjoittaminen – jotka nekin tulivat noina vuosina harrastuksekseni – sen sijaan ovat olleet läpi elämän sekä työ että harrastus.