Tänään olen tehnyt monta matkaa mielessäni, autolla, muistoihin, kotiin, menneeseen, tuntemattomaankin.
Olen juuri palannut tärkeältä matkalta. Pehtoori oli kentällä vastassa, – kotona on taas hyvä.
Olen hyvillä mielin, että Kymiin lähdin. Että tuulelaisia ja muita näin. Että tädin saattomatkalla sain olla mukana. Kohtaamiset kertoivat tarinoita, elämästä, erilaisuudesta ja samankaltaisuudesta, suvusta ja tavasta suhtautua.
Olkoonkin että ajomatka muistotilaisuuden jälkeen Kotkasta (Karhulasta) Helsinki-Vantaalle oli kaikkea muuta kuin helppo. Mutta se on pieni vaiva siitä kaikesta, mitä tänään on ollut.
Nyt väsy.
Kerron huomenna lisää, nyt on tovi levättävä: huomenna seuraava sukupolvi tulee aamuvarhain mummilaan. On mummeilun vuoro. Sukupolvenvaihdos kertakaikkiaan. 🙂