Vähäeleinen. Se tulee ensimmäisenä mieleen tästä päivästä.
Ei mitään kovin isoa suuntaan eikä toiseen.
Vähän harmittelen sitä, että Oulusta, joka meidän näkökulmasta on aika lailla keskellä Suomea, on pitkä matka kotimaamme laidoille. (palannen tähän dilemmaan vielä …)
Sää oli niin kurja, ettei ollut mitään vaikeuksia selittää itselleen liikkumattomuutta.
On aika reippailulle, on aika puuhailla sisällä, kotosalla hissuksiin kaikenlaista.
Laittelin lisää kausivalojakin, vaikka tuntuvat nekin olevan vähän pahispuuhia näinä aikoina. Mutta silti.
Olen kyllä aina tykännyt olla kotona, varsinkin juuri syksyisin, ei tarvetta lähteä oikein mihinkään, mutta korona vielä buustasi tätä hyvänmielen kotoilua. Ja ehkä Ukrainan sotakin. Entistäkin enemmän arvostaa omaa kotia, rauhaa, tavallisia päiviä.
Takkatulen ääressä nytkin. Tässä on nyt hyvä.
