Hyvin hämmästyneenä heräsin Järvenpään (Loutti on alueen nimi) aamuun: eniten hämmästystä aiheutti se, että olin/olimme nukkuneet niin myöhäään: puoliyhdeksältä oli jo valoisaa ja satanut ensi lumen.
Rauhallisen heräilyn ja hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme luvatulle Järvenpää Tourille. Vävy toimi matkanjohtajana, ja selvästi oli ottanut huomioon kainosti esitettyjä toiveita kohteista.
Järvenpää kirkot, hautausmaa (valittu vuoden 2022 kauneimmaksi hautausmaaksi), vesitorni, keskusta, Tuusulanjärven rantatie monine taiteilijakoteineen, Lottamuseo ja nimenomaan sen Kanttiini sekä maailman parhaaksi ruokakaupaksi vuonna 2019 valittu Järvenpään City-Market. Ei enempää eikä vähempää.
Oikeastaan koko (valoisan ajan) päivä meillä retkellämme hurahti, Museo-kortit hyviksi havaittiin, kohdeopastuksiakin kuunneltiin, Lottamuseon kanttiinissa lounaskahveilla viivähdettiin, anopille löysin museokaupasta joululahjankin, Järvenpään kirkko todettiin ihan poikkeuksellisen rumaksi tai noh, betoniseksi bunkkeriksi. Nuori aviopari oli edelleen tyytyväinen, että avioituivat Saariselän kappelissa, eivätkä olleet edes harkinneet tämän uuden kotiseurakuntansa kirkossa vihkimistä.
Paikallinen ortodoksikirkko oli kiinni, edessä sentään käytiin: jotenkin tuntui oudosti ”istuvan” maisemaan. Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin kirkko.
Järvenpään hautausmaa on valittu vuoden 2022 kauneimmaksi hautausmaaksi. Kaunis se onkin. Luonnonkaunis, kumpuilevalla kankaalla, korkeiden, komeiden honkien alue, jossa hautalehto on jaettu väljästi kauniisiin osiin.
Enpä muista ainakaan Oulun hautausmaalla nähneeni hautakiviä, jossa niiden takapuolelle olisi kaiverrettu värssyjä tai saatesanoja. Ei tuollakaan niitä kovin paljon ollut, muutamia kuitenkin.
Tuusulanrantatiellä taiteilijayhteisön museoidut huvilat ja kodit olivat minua lukuunottamatta muille uusia kohteita, enkä minäkään ollut koskaan Erkkolasta kuullutkaan, saatikka käynyt. Muut olivat minulle enemmän tai vähemmän tuttuja taidehistorian ekskursiolta toukokuulta 2009. Vaikka nyt eivät sää eikä maisema ollut parhaimmillaan, oli antoisaa ja kiintoisaa käydä niissä uudelleen.
Aleksis Kiven kuolinmökki
Ahola (Juhani Ahon kotitalo)
Halosenniemi (Pekka Halosen koti 1902 – 1933). Se on niin hienolla paikkaakin. Ja ateljee!!!
