Eihän tässä elämänvaiheessa, nyt kun ei enää juuri ole mitään, missä minun ”kuuluisi” olla, missä minua tarvittaisiin, missä olisin luvannut olla, missä olisi työ tai tarve olla paikalla juuri tiettynä hetkenä. Voin aamulla muuttaa suunnitelmaa sen suhteen, mitä edellisenä iltana olin ajatellut. Se on luonnollisesti vapauttavaa, mutta joskus myös ikävää: ”eikö-enää-tarvita-mihinkään”?
Mielekästä tekemistä, avuksi olemista, työnsä hoitamista, muista huolehtimista, vastuun kantamista, osana olemista sitä kuitenkin haluaa. Noiden kautta päivistä tulee mielekkäitä ja merkityksellisiä. Enää en kovinkaan paljon kipuile, kun kaikki tuo käy vähäisemmäksi, mutta toisaalta olen vähän jo oppinut ajattelemaan, että ei enää tarvitsekaan. Ei enää. Moni asia on jo tehty. Ja se, että päivä meneekin erilailla kuin oli aikonut – sehän voi olla ihan hyväkin juttu. Tänäänkin on ollut.
Ajatuksenahan vielä eilen illalla oli, että kun nyt VIHDOIN on toimiva, hyvä laadukas monitoimikone, ennen kaikkea skanneri, ryhdyn oikein urakalla purkamaan aineistovuorta, joka on työhuoneeni nurkassa kuukauden odotellut aikaansaamistani. Kiire ei onneksi ole vieläkään, mutta …
Ja niinhän siinä sitten kävikin, että aamupäivä melkein kului, että lopulta sain kaikki uuden laitteen asetukset ja tulostukset vaadittavan mukaisiksi. Mikäpä siinä. Lenkille lähdin kun kerran influenssarokotuksestakaan ei mitään seuraamuksia, jotka sen olisivat estäneet. Hautausmaallakin kävin, tänään jo 18 vuotta isän kuolemasta. Ei tunnu ollenkaan niin pitkältä tuo aika…
Kotiin hain kukkakimpun marketista, metsästä kuusen hakoja. Ja niinhän se sitten kotiin palattua kului pitkä tovi kun keittiötä, kotia muutenkin, ja jopa terassia, laittelin syysasuun. Kynttilöitä, – lisää kynttilöitä, joka paikkaan. Vähän mietin, että josko tilaisin vielä kotiinkin yhden tai ehkä kaksi 🙂 valkoista talolyhtyä, ne menisivät sitten joulupöydässä ja ikkunoilla … Toisaalta, eikös minulla pitänyt olla se kaiken irtaimen pitäminen mahdollisimman vähänä? Ja onhan noita lyhtyjä aika monta, viisi täällä kotona ja vielä kaksi mökillä.. Siis en tilaa.
Halloween lyhdyn (3 €) ostin Kontista, jonne vein ne kaksi villatakkia, jotka äidin jäämistöstä jemmasin itselleni (toisen niistä toin äidille tuliaisena Wienin matkaltamme…), mutta enpä minä ole osannut niitä pitää.
Kävyt on niitä, jotka ostin viime joulun tienoilla; pinjan kävyt ovat olleet mukavia milloin milläkin pöydällä, nyt ulkona terassilla, aika hataraksi ovat jo käyneet. Pian tullenee uusia kauppojen hevi-tiskeihin ja nämä pääsevät silloin mökkiterassille hapertumaan.
Vähän off-season on tuo aika uusi kastelukannuni. Sen tilasin samasta paikasta kuin talolyhdyt. Ja se on itse asiassa oikein hyvä, ja tarpeeksi iso, Festan aika monien isojen viherkasvien kasteluun. Ja onhan tuollaisena ihan ”sisustuselementti”. Vanha pieni litran kastelukannu oli täytettävä viisi, kuusi kertaa kastelurupeaman aikana, nyt hoituu yhdellä kertaa kaikki. Ja kuten sanottu, on osa sisustusta, hyvää kuvausrekvisiittaa. 🙂
Tunnelmallista lauantaita toivottelen..