Versioni bujoilusta

Huonosti nukkuneena raahustaessani aamusuihkuun ilahduin, kun ulkona näyttikin vielä ihan kauniilta loppukesän varhaiselta aamulta. Sinitaivas, kellastumattomat puut ja auringonvaloakin yllin kyllin. Puuronkeiton ohessa silmät osuivat ulkolämpömittariin, + 5 C. Onkin kylmä – on syyskuun ensimmäinen.

Luonto on lukenut kalenterin tarkasti: juuri nyt on aika syksylle.

Minulla on tänään kalenterin vaihtopäivä. Tammikuussa avasin ja aloitin elämäni ensimmäisen ´bullet journalin, bujokalenterin, sellaisella ”katsotaan nyt, onko tämä ollenkaan mun juttu” -ajatuksella.  On se ollut.

Ensimmäinen bujo-kirjani oli turhan ohut, liian vähän tilaa koko vuodelle, sillä lopulta tein siihen monenlaisia ”trackereitä” (hiihtokilometrit, pyöräilyt, luetut kirjat, parhaat kokeillut reseptit), erilaisia muistilistoja (mitä pitää seuraavalla kerralla viedä mökille, aiheita blogipostauksiin, ”sairauskertomus” ja lääkkeet ja niiden vaikutukset ja muutokset, Oulu-kuvat, jotka pitäisi ottaa, jne.), ja sitten kuukausi- ja viikkokalenterit, jne.

Niin paljon bujoilusta olen tykännyt, että ensimmäinen kirja alkaa olla täynnä. Tänään kun ei ole ollut mitään tähdellisempääkään tekemistä, olen ”perustanut” uutta kalenteria.

Minulla on jo aika vaikuttava määrä tusseja ja teippejä, joilla kalenterin sivuja tuunailen.

Aika tyhjänähän kalenteriosuus on kuluneena vuonna ollut, ja esim. viikkomme Lombardiassa näyttää juuri sopivasti lomalta.

To-do-listoja teen edelleen, vaikka ovathan ne paljon lyhempiä kuin yo-lehtorivuosina, mutta aina tuppaan kuitenkin jotain tekemistä keksimään, ja on tuota ollut ihan keksimättäkin. Aiemmin merkkailin kävely-, hiihto- ja pyörälenkit paperikalenterin lehdille ja joinakin ahkerimpina liikuntavuosina kuntosalit ja rullaluistelut exceliin, mutta nyt on pyöräily-, patikointi ja hiihtokilometrit merkittynä bullet journaliin.

En oikein tiedä, miksi niitä pitää merkitä, ehkä siksi, että pysyy joku roti liikkumisessa. Tässä iässä kun taitaa olla entistäkin tärkeämpää liikkua. Ja kun liikkuminen on nykyisin enimmäkseen mahdottoman mukavaa ja tarpeellista, siihen on aikaa ja se on hyvä keino pitää pää ja kroppa jotenkinkaan tuulettuneena ja kunnossa.

Olen (taas) katsellut kuvia hienon hienoista bullet journaleista, pöllinyt ideoita, tehnyt uuteen Nuuna-muistikirjaani ”pohjasivuja”, samalla kuunnellut rauhoittavaa, maadoittavaa! musiikkia. Tykkään kirjoittaa käsin, piirtää en juuri osaa, mutta minä kirjoitan, laittelen viivoja, kirjaan itselleni tulevia viikkoja, ja kirjoitan.

Huomisen päivän kohdalla on pitkästä aikaa kaksi pientä sydäntä. Se on hyvä merkintä: on perhepäivähoitopäivä. ❤️❤️