Pakkasyö. Ja aamukin. Seitsemältä oli – 4 C. Ja pihapiiri kimmelsi, pieniä jääkiteitä, vaakasuoraa auringonvaloa.
Aamupäivän aurinko riitti metsiin ja tuntureille asti.
Persialaisen maton värit, tosin epäsymmetrinen kuviointi. Ja linnunlaulua, vielä syyskuussa tunturissa linnunlaulua, eikä ollut järripeipon narinaa, vaan oikein laulua.
Näytti siltä, että kelossa on keltaiset lehdet 🙂
Siinä se päivä taas humahti. Sauna ja sapuska. Vähän vielä pihahommia. Ja nyt väsy. Aika tylsää? – Ei, ei ole. On hyvä. Melkein leijuvaa oloa.
Kauniita syksyisiä kuvia : ).
Kiitos, Anne. Täällä on nyt(kin) kaunista, ja kuvauksellista.