Syyskuu alkaa olla eletty,- aika hyvin näin loppumetreille asti.
Tänään lähes koko päivän jatkunut sade, joka oli syynä siihen, että skippasin aamuun suunnittelemani, kaipaamani, pitkän pyörälenkin, oli ehkä tarkoitettukin. Oli sitten aikaa tehdä hyvä päivällinen ja tuli vastattua puheluun, jonka soittajaa ei ollut yhteystiedoissa. Tärkeä, mutta niin surullinen puhelu.
Syyskuun loppuun sopii myös lyhtykukkien kuihtuminen. Mökille lähtiessä annoin Juniorille ohjeet viherkasveista huolehtimiseksi, ja hänhän jo vankalla kokemuksella hanskaa homman. Minä en hanskaa ohjeiden antamista; lyhtykukka oli pois listalta. Ja sehän oli tietty kuihtunut kahden viikon aikana. Mutta mikä positiivista, se on kuivahtanut ”muotoonsa”. Leikkasin varret ja asettelin lasimaljaan.
Meidän uuden keittiön värimaailmaan sopii noinkin oikein hyvin.
EIliseen kotimatkaan on vielä palattava syksyyn liittyen. Toisen kerran kävin eilen Kelokasissa. Mikä ihme se on? – Noh, yksi parhaista paikoista hankkia Lettlopi-lankoja. Puotirundi-ryhmässä (jota seuraan Instassa meidän kesän 2021 Savon reissun peruilta) näin jo viime kevättalvella ilmoituksen, että Sodankylän keskustassa on Kelokasi-niminen matkamuisto- etc. -myymälä, jossa on riddareihin tarvittavia islantilaislankoja iso valikoima. Sieltähän viimeisimpään riddariini langat kävin elokuun mökkireissulta palatessa hankkimassa. Ja eilenkin siinä paluumatkalla piipahdin. Parempi nähdä lankojen värit luonnossa kuin tilata niitä netin kautta.
Ja siinä se on: Miniän joululahja.
Viimeistelyä vaille valmis. Nyt luon silmukat puikoille, ennen kuin ”Vain elämää” alkaa.
Tänäänkin, niin kuin monta kertaa aiemminkin olen miettinyt tuota VAIN elämää. Sanontakin ”Sehän on VAIN elämää” särähtää ja sattuu. Elämä on enemmän kuin ´vain´. Näinä aikoina, ja tänään erityisestäkin syystä, elämä ei ole vain. Sen vuoksi, siitä huolimatta, hyvää alkavaa lokakuuta kaikille.