Vähän ennen Vuotsoa aamupuoliyhdeksältä – alavilla mailla hallanvaara.
Koko kotimatkan paistoi aurinko, koko matkan kauniita ruskan värittämiä taipaleita.
Tämänkertaisen mökkireissun ”teemat” – tai tekemisen rajaajat ja mahdollisuudet – kiteytyvät kahteen asiaan: Pehtoorin flunssaan ja uusiin polkuihin. Niinä päivinä kun mies vietti päivät sairastuvalla (mökissä sisätiloissa) minä kävin yksikseni enimmäkseen tutuilla lähituntureilla kulkemassa, mutta neljänä päivänä yhteiset patikkamme suuntautuivat kauemmas ja uusille reiteille. Kuten jo kerroinkin.
Erityisen iloinen olen siitä, että sain taas kiinni kuvaamisesta. Lähes 800 kuvaa vajaassa kahdessa viikossa on ihan entinen tahti. Ja ilon kautta! Runsas kuvasaalis, vähäinen siivoilu, rajalliset pihahommat, ei perhettä, ei ystäviä seurana aiheuttivat sellaisenkin jutun, että sometin poikkeuksellisen paljon. Paitsi Instaan myös Facebookiin, sekä omalle seinälle että Saariselkä-ryhmään ja valokuvausryhmiin, laittelin kuvia, ja muutakin liikkumista ja jutustelua noillakin foorumeilla, mitä olen viime aikoina, kuukausina muutoin tehnyt aika vähän.
Tänään Sodankylä – Rovaniemi välillä kirjoittelin Muistikirja-kalenteristani merkinnät luetuista kirjoista tähän. Edellinen kirja-arviopostaukseni on heinäkuulta; sen jälkeen on ollut kaksi melkein kahden viikon mökkireissua, mikä tarkoittaa, että kirjoja on tullut kuunneltua aika vähän, samoin kuin ajettuja pyöräkilometrejä. Nämä kuuluvat yleensä hyvin vahvasti yhteen. Aika niukat ovat arvioni, ja on hyvä tietää, että arvosteluasteikko on nollasta vitoseen, mutta taas heikoin on kolmonen, – mikä kertoo siitä, että jos kirja on kovin huono tai minun kiinnostukseni ulkopuolella, jätän sen kesken. Se, että kirja on tullut kuunneltua/luettua jo kertoo siitä, että ihan kelpo. Muutama helmi tälläkin jaksolla.
Camilla Nissinen, Meitä vastaan rikkoneet 4½
Tästä olen jo aiemminkin kirjoittanut: ”Kirjan esittelyteksteissä sen todetaan olevan ensisijaisesti kirja syömishäiriöstä, mutta minusta se oli myös kuvaus Jehovan todistajista. Tuli vahvasti mieleen Pauliina Rauhalan ”Taivaslaulu”. Minulla oli yliopistoaikana yksi tuttu, melkein ystävä, jopa niin, että olin kutsuttuna häissään. Hänen kauttaan opin jehovalaisuudesta aika paljonkin, mutta tämä Nissisen erinomaisesti kirjoitettu esikoisteos toi paljon lisää tietoa, ja lisäsi ymmärrystä.”
Ismo Leikola ja Angelika Leikola, Suo, kuokka ja Hollywood 4
Hyvin ennakkoluuloisesti tartuin tähän kirjaan, sillä en ole koskaan oikein tykännyt Leikolasta, enkä hänen stand up -komiikastaan. Mutta kirjahan olikin oikein hyvä: se EI ollut tekohauska, ei oikeastaan hauska ollenkaan. Hyvää satiiria kyllä. Parasta antia molempien Leikoloiden kokemukset Amerikkaan muutostaan. Suomalaisen ja amerikkalaisen elämänmenon vertailu hyvässä ja pahassa. Kannattaa ainakin aloittaa … Helposti meni loppuunkin.
Ashlee Vance, Elon Musk – Visionääri Teslan, SpaceX:n ja Solar Cityn takana 3½
Tämänkin kirjan valinta lukulistalleni on vähän mysteeri. Paljon tietoa Teslan taustoista, ja paljon muusta. Ihme ukko on tämä Mask. Kirjassa paljon lukuja, mittoja, rahaa, tekniikkaa – kaikkea mikä ei lähtökohtaisesti innosta minua lukemaan. Siinä se meni kuitenkin.
Hanna Jensen, Äitini muistin – toinen kierros 4½
Vielä tämä aihe kiinnostaa, ja tuo lohtuakin. Jensen rakentaa tietokirjan ja kokemusasiantuntijuuden hyvin. Saa ymmärtämään – ja ajattelemaan, että olisi tässäkin ollut hyviä neuvoja ja tukea vuoden takaisessa elämäntilanteessani.
Vera Vala, Italialainen peli 4
Aika mukava dekkari, jossa ”selittävänä tekijänä” psykologiaa. Kirjassa myös paljon italialaista elämänmenoa. Oikein hyvä kesäkirja.
J. J. Bennett, Kolme koiraa haudattuna 4
Esittelyssä todetaan ”Miss Marple kohtaa the Crown-sarjan”. Siinä mainittu kaksi minuun tehoavaa juttua. Fiktiivinen tarina brittihovista, jonka Bennett vaikuttaa tunjtevan aika hyvin. Nyt Elisabethin mentyä jopa ”ajankohtainen”. Aion lukea Bennett´n toisenkin ”kuninkaallisen” dekkarin.
Linnea Vihonen , Yhdessä pöydässä 5
Ruokakirja, reseptikirja, tarinakirja, menukokonaisuuksia vuodenaikoihin. Paljon kasvisruokaohjeita, kauniit kuvat, monta ohjetta on tullut kokeiltua ja hyväksihavaittua.
Lucy Diamond, Uusien alkujen talo 4
Luokittelen tämän ”lukuromaaniksi”. Vähän ennakkoarvattavaksikin, mutta kyllä juoni piti otteessaan. Sellainen välipalakirja.
Audrey Niffenegger, Aikamatkustajan vaimo 3½
Kummallinen kirja. Päähenkilö liikkuu ajassa ”oudosti”. Kaikesta huolimatta jaksoin lukea loppuun.
Miranda Cowley Heller, Paperipalatsi 3
Tämä näyttää olevan Bookbeatin kuuntelijoiden keskuudessa hyvinkin suosittu, mutta minulle tässä ei ollut mitään koukuttajaa, en päässyt tunnelmaan, salaisuuksien verhoihin uppoutumaan. Loppu kyllä pelasti paljon.
Marja-Leena Lempinen, Naisten taivas 3½
Kanadan siirtolaisuus ja nimenomaan nuoret suomalaiset naiset uutta elämää rakentamassa 1920-1930-luvun vaihteen laman aikoihin. Ajankuva ja henkilöt hyvin luotu, mutta jotenkin minulle jäi sellainen tunne, että vähän ”ohut” oli tämä.
Annina Holmberg, Riivattu ja siunattu. Kalle Holmbergin elämä ja teot 5
En tarttunut kirjaan, koska KH:n elämä olisi kiinnostanut. Olkoonkin, että hän on suomalaisen teatteri- ja elokuvaohjauksen suurmies, toki tästäkin elämänalueesta kirjassa paljon mielenkiintoista ja muistoja tuovaa, mutta Annina Holmberg! Olen tähän mennessä pitänyt kovasti kaikesta, mitä häneltä olen lukenut/kuunnellut. Pidän erittäin paljon myös hänen äänestään, tavastaan lukea.
Kirja oli melkoinen järkäle, pohdiskeleva, eletty, rakastava, rehellinen. Pitkästä aikaa itkin kirjaa kuunnellessa. Kertoo siitä, että kosketti. Paljonkin.
Tommi Kinnunen, Pimeät kuut 4½
Sodan jälkeisen ajan naisen arjen historiaa Koilliskairassa, opettajan elämää. Myös vanhenevan, pitkän työuran tehneen naisen pohdintoja. Kinnunen kirjoittaa hyvin, tässä kirjassa mielestäni vielä paremmin kuin aiemmin.
Antti Heikkinen, Kehveli 4
Hillitön veijaritarina. Paasilinnamaista, ehkä parempaakin. Suomen historia (ja tulevaisuus) kirjoitettuna savolaisella sujuvalla sanankäytöllä uusiksi. Heikkinen osaa lukea oman tekstinsä juuri sopivan rempseästi. Pehtoori tykkäsi tosi paljon.
Jani Toivola, Pantteri ja minä 3½
Mietin koko ajan, mikä kirja tämä oikein on? Tuokiokuvia, pohdintoja, ajateltuja vastauksia. Isän ja tyttären suhde hetkinä.
Pauliina Vanhatalo, Vastuulliset 4
Aika synkkä, ei sentään ahdistava. Perhesurma pikkukaupungissa (= Raahe, siellähän kirjailija asuu ja kuvaa kaupunkia kirjassa nimeltä mainitsematta). Vanhatalon älykäs, tarkka kirjoitustyyli, juonen kuljetus, rakenteen hallinta vaatisi/ansaitsisi parempaa lukemista/kuuntelua kuin minulla pyörän selässä syystuulessa oli.
Hanna Brotherus, Henkeni edestä 4½
Kustantajan esittelytekstissä lukee näin: ”Henkeni edestä on kertomus naisen ikääntymisestä. Romaani tarkastelee itsenäisyyden olemusta ja kehollisuutta, suhteita sukuun ja ystäviin sekä pelkoa elämän rajallisuudesta.”
Ei lisättävää. Tämä on oikein hyvä kirja.
Jari Järvelä, Mozzarellakuu ja muita matkakertomuksia 4
Kirjailija on minulle ihan uusi tuttavuus. Kirjassa on muutama kymmentä tarinaa miehen ja perheensä reissuista. Mukavia tarinoita, tarkkoja huomioita, melkoisia kokemuksia, – matkavinkkejäkin niistä sain.
Minä en myöskään tajunnut, miksi Paperipalatsia niin kovasti hehkutettiin. Luin loppuun, mutta ei hehkutuksen arvoinen. Tällä hetkellä on Henkeni edestä menossa. Jospa viikonlopussa olisi joku hetki, että ehtisin lukea enemmän kuin viisi minuuttia
En siis olekaan ihan outo, kun kerran sinäkään et Paperipalatsiin hurmaantunut. 🙂
Henkeni edestä onkin sellainen kirja, että oikeastaan pitäisi lukea vaikka vain 10 sivua kerrallaan. Viisi minuuttiset ei sentään ehkä tee oikeutta kirjalle. Mutta puolituntia päivässä. Sillä lailla sen voisinkin kuunnella uudelleen, ainakin valittuja paloja sieltä. Samoin kuin miehensä (Mikko Kuustosen) elämäkerran – toisella kerralla oikein hitaasti ja rauhassa.
Kiitos paljon hyvistä kirjavinkeistä!
Sain vahvistusta myös niille, jotka jo luku/kuuntelistalla ovat.
Nyt aloitin Ilona Tuomisen ”Huutoon vastaa kaiku vain”. Ystävieni suositteluista listalla ovat Kristin Hannahin ”Tomun ja tuulen maa” sekä Anu Kantolan ”Kahdeksan kuplan Suomi”. Anna Englundin ”Lautapalttoo” kiinnostaa myös.
Ihanaa kun olet taas kuvannut enemmän.
Mukavia syyspäiviä teille!
Kiitos sinulle ”vaihtoskeista”, suositukset kuulostavat kiinnostavilta. Kristin Hannahin kirjaa en halua/pysty lukemaan. Hänen Satakieli-kirjansa (miehitysajan Ranska) oli todella, todella hieno ja koskettava kirja, mutta minulle liian ”raaka”, tunnetasolla. Ainakin silloin kun sen kuuntelin. Vähän samasta syystä Lappi-trilleri (Tuominen) taitaa jäädä aloittamatta. Kantola ja Englund on nyt tallennettu Bookbeat-listalle. 🙂
Aurinkoista mieltä ja syksyä sinnekin!