Suunnilleen heti herättyäni päätin, tietoisesti päätin kerätä, hoksata, nauttia niistä hetkistä, jotka juuri tänään ovat hyvin. Päätin, että miettisin, mikä erityisesti tänään ilahduttaa. Ei niin, että asioiden tarvitsisi olla toisin kuin muina päivinä, mutta että olisin herkillä kaiken hyvän suhteen.
Aamukahvi oli uutta, – ja miellyttävän erilaista. Juhla Mokka Lempeää on myös papukahvina, joten oli mahdollista kaupan koneella tehdä pannujauhatuskahvia. Eilen tein ja ostin, tänään keitin aamukahvit, lempeä oli lempeää, vatsaystävällistä, maultaan monikerroksista. Pysynee nyt ainakin vähän aikaa aamukahvina. (Muutahan en enää juokaan. Mukillisen aamulla, siinä kaikki. Se riittää.)
Olen oppinut uuden sanan. Isältäni, edesmenneeltä isältäni. 🙂 Pitkä juttu, mitä kautta sen juuri tänään opin, mutta tietääkös joku muu, mitä tarkoittaa ´faakottaa´? – Ehkä sanan tietävät lounaismurteita hallitsevat?
Tänään blogissani on vuodesta 2009 (ei siis ihan alusta asti) käyty yhteensä 1 490 278 kertaa. Tässä kuussa tulee 1,5 miljoona klikkausta Tuulestatemmattuun. Ehkä sen kunniaksi voisi järjestää lukijakyselyn, arvonnan, muistelun? – Tai ei mitään noista, vaan vain juhlia jotenkin. Katsotaan.
Pyörätie Hintan ohi ja pitkälle kohti Sanginsuuta on saatu kuntoon. Nyt on priimakuntoista asfalttia toistakymmentä kilometriä Laanilasta Madekoskelle asti. Olipa ilo! Eikä paluumatkalla eteläpuolellakaan ongelmia.
Kerrankin juomatauko pellonreunalla, eikä aina etsien jotain joenmutkaa, merenrantasopukkaa, puiston ojanpenkkaa. Ohrapellon reunalla hyvä seisahtaa tovi.
Thai curry scampeista oli uutta, – ei vielä valmis kehitelmä, mutta oma kuitenkin, minulle mieluista syömistä. Yhden hengen nopea ruoka. Palannen asiaan.
Pehtoori & Kaveri ovat saaneet pikku rempan mökillä onnistuneesti tehneeksi. Kuvaraportti kertoo, etteivät turhaan eilen ajelleet Hangasojalle.
Minulla on siis piiiiiiitkästä aikaa oma muutaman päivän yksinolo kotona. Joskus kauan ennen koronaa tällainen nautiskeltavana edellisen kerran. Välillä kovastikin kaipaamani retriitti on nyt.
Tähän päivään on toisaalta kuulunut myös toive, jonka toteutuminen näyttää nyt hyvin mahdolliselta, siis että Lapin ruskasta pääsen vielä minäkin nauttmaan. Josko nimipäiväni aamuna sinne lähdemme.
Vielä jotain poikkeuksellista mukavaa tähän päivään. Taidan katsoa jonkun leffan — ja kutoa. Uusi riddari on jo kaarrokevaiheessa, sehän on paras vaihe.
Tuo yksinolo on hieno ajatus-monesti tässä elämän myllerryksessä olen ajatellut,että oispa ihanaa olla yksin.Hiljaisuudessa,ilman mitään velvotteita,rauhassa,vain yksin-kaukana kaikesta…ehkä joskus…
Kyllä on hyvä aina silloin tällöin olla yksin. Ihan vaan itsekseen. Vaikka päivieni kulku ei paljon poikkeakaan tavanomaisesta, niin silti tällaista tarvitsen.
Retriitti mökillä – yksin tunturien katveessa – on jo sellainen ”kaukana kaikesta” -juttu. Sellaista en olekaan moneen vuoteen kokenut. Voisin kyllä taas sellaisestakin nauttia. Ehkäpä ensi talvena.
Täällä Hangasojalla on melkoinen rakennus ja remonttibuumi meneillään. Minäkö sen aloitin. Teillä rakentaa kaksi naapuria, minulla yksi remontoi ja toinen mittaili tonttiaan siihen malliin, että suunnittelussa on.
Minun piti olla koko kuukausi mutta tuli yhdet mukavat juhlat (ristiäiset) väliin ja pitää suoria ensiviikolla takaisin etelään.
Sinä sen taisit aloittaa. 🙂 Ja sinulla se on jo hienosti loppuunsaatettukin!
Alahangan puolella tosiaan on remontteja, – toivomme valmistumista 😀 .
Mennäänpä taas ristiin; minä/me loppukuuksi sinne juuri kun sinä taas etelään…