Mies tuli vuonolta, näyttäen huonolta…
Juicen laulun sanoja ei tarvinnut toissailtana totena lauluskella, kun palasimme Varanginvuonon retkeltä yhdeksän aikoihin illalla. Koko neljän hengen retkueemme oli oikein tyytyväinen kahden päivän Jäämerenrannan ja erityisesti Varanginvuonon retkeemme.
Yöpaikastamme Jakobselvistä Ekkerøyn niemelle oli muutaman kymmenen kilometrin matka, sen varrella muutama pieni kylä ja yli viidentuhannen asukkaan Vesisaari.
Ekkerøyssa ei montaa taloa ole, eikä kylän reunalta lintuvuorelle edes kilometrin matkaa.
Satamassa on joskus ollut kalaravintolakin. Ei ole enää.
Mennessämme alkoi juuri satamaan, mutta kuuro pian ohi. Pitkään katselimme lintuvuoren elämää, kuuntelimme valtavaa meteliä, joka kajavista lähti. Opin että pikkukajavat kuuluvat lokkien sukuun ja että ne erottaa erityisesti siitä että niinden siiven kärjet on ihan mustat. Muilla siiven päässä on pieni valkoinen laikku. Niin, ja kajavilla on mustat jalat.
Ne pesivät lintuvuorella
Näimme muitakin lintuja, – ystävämme on lintuharrastaja, lintutieteilijä/emeritusprofessori, joten hän oli paras mahdollinen opas tuolla. Pääsimme näkemään mm, merikotkan, kaksikin, ja läheltäkin suoraan valmiiksi laitetun kaukoputken kautta.
Tässä minun otokseni niistä aika lailla kaukaa kuvattuna.
Merikihujen touhuja seurasimme pitkään. Ne ryöstävät muilta merilinnuilta (tuolla juurikin kajavilta) ruokaa kiusaamalla niitä ilmahyökkäyksillä niin kauan, että uhri oksentaa tai pudottaa saaliinsa. Tästä syystä Pehtoori nimitteli niitä paskanjauhajiksi. Lunneja ei Ekkerøyllä nähdä kuin harvoin, ne majailevat vuonon päässä olevan Vuoreijan edustalla, – ehkä joskus sinne.
Paluumatkalle lähdimme joskus yhden aikoihin. Vesisaaressa jalkauduimme tutustumaan sen keskustaan, pieneen kävelykatuun, lounastamaan paikallisessa konditoriassa, joka oli iso ja täynnä norjalaisia eläkeläisukkeleita. Baakkelsit ovat hyvät ja kävimme vielä paikallisessa ruokakaupassa: kutunjuustoa ja karkkia ostamassa. 😀
Nessebyn kirkko on kylän edustalla olevalla niemellä (joka on myös lintuharrastajien suosiossa) joten pysähdyimme toviksi siellä.
Kirkko on minusta hyvin elokuvamainen, – jotenkin tuntuu, että se on jossain elokuvassa ollutkin?
Paluumatkan teimme Nuorgamin ja Utsjoen kautta. Jaloittelimme Utsjoella ja kävimme katsomassa kirkkotuvat, ne ja museo/käsityspuoti olivat auki, mutta ei tälläkään kertaa kirkko. Olen käynyt ainakin kolme kertaa aiemmin Utsjoella, enkä Engelin (1840-luvulla valmistuneeseen) kirkkoon ole koskaan päässyt tutustumaan sisältä.
Kaamasen, Inarin ja Ivalon kautta Saariselälle; syömään mentiin Laanilan Kievariin – ja jälkkärijuustot vielä mökkipöydän ääressä.
Olenpa iloinen, että tuollainen retki juuri näiden ystävien kanssa voitiin tehdä.
Tehän olettekin pitkään viihtyneet siellä lapissa. Me lähdettiin noihin samoihin aikoihin, -heinäkuun lopulla saapasmaahan ja palattiin (matkaväsymystä jo potien) maanantai- iltana Helsinkiin ja eilispäivänä sitten lopultakin kotiin.
Kyllä on oltu poikkeuksellisen pitkään. Ei ole ollut Oulussa töitä, ei perhepäivähoitoa, ei vanhustenhuoltoa, joten ihan olemme olleet vapaalla ja melko huoletonnakin. Kun täällä on ollut perhettä ja ystäviä, siivousta ja sienestystä, patikointia ja pikkureissu Norjaan, on ollut seuraa ja monenlaista tekemistä, mutta myös omaaoloa, joten ei ole ollut mitään kaipuuta kaupunkielämään. Mutta huomenna on etelään lähdettävä, ei auta.