Valssaten ja haaveillen

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin
Kauan katsoin, katsoin ja ajattelin
Kenties kerran vihille käydä saamme
Kenties kerran olet rinnallain…

Tasan 39 vuotta sitten oli sulhanen näin tyytyväinen valssaamiseen.

Tänään tuossa iltapäivällä takkahuoneessa Akselin ja Elinan häävalssin tahtiin keinahtelimme, ja totesimme, että eipä voisi paljon vaikeampi valssi olla tanssittavaksi. On se sen verran hidas, ettei minun tempperamentillani tahdo millään pysyä hitaaaaaassa tahdissa.

Ja sitten: Pehtoori laulaa tanssiessa, ja kohdan ”kauan katsoin sinua syvälle silmiin…,” jälkeen toteaa lähes  tikahtuessaan nauruun: ”Sinähän karsastat!”

Että näin romanttista meillä tänään.

Mutta sainhan minä toki ruusukimpun, ja kun kerran on 48 vuotta tunnettu toisemme (samalla luokalla aloitettiin lukio), seurusteltu melkein 46 vuotta, oltu kihloissa 43 vuotta, ja aviossakin jo 39 vuotta, niin yhteistuumin todettiin, että Pehtoorin hankkima samppanja oli syytä ja ilo nauttia juuri tänään.

Pol Roger on lempisamppanjani, Bollingerin lisäksi, – tämä vintage maistuu hedelmäiselle, siinä on persikan tuoksua ja makua, muttei turhaa makeutta ja kuplat ovat pieniä ja raikkaita, juhlapäivään oikein sopivia.

On tässä teemaan liittyen jutskailtu, että ehkä voitaisiin vuoden päästä lähteä häämatkalle… Kreetalla oltiin vuonna 1983, se oli vanhempieni antama hääpäivälahja. Mentäisiinkö sinne ensi vuonnakin? Vai ehkä sittenkin vaikka — noh, jos vaikka Italiaan? Pyöräilemään Toscanaan? Haaveita on hyvä olla.