Runokaan ei kerro kaikkea

Suven ja runon päivä. 

Suvi tuntui vahvasti pyöräillessäni Oulun ympäri. En Suur-Oulun, mutta sentään Vanhan Oulun rajoilla kierrellen, yli 40 kilometriä tuli niitä rajoja yhteensä. Ei enää hellettä, mutta kuulas, kirkas kesäpäivä kuitenkin. Pitkästä aikaa äänikirjaa kuunnellen, reilun viikon tauko on pisin, mitä ”äänikirjaurallani” on ollut. Sitä paitsi minulla on ainakin 20 kirjan listaamattomuusaika täällä blogissa. Saisinkohan aikaiseksi viikonloppuna?

Pyöräillessäni mietin, olisiko runoa joka sopisi tähän päivään? Jopa Eino Leinon runoa, miksihän ne juuri runon päivänä puskevat ensimmäisenä mieleen? Mutta ei. ”Maailma on hyvä elää sille” -runoa luullaan usein Eino Leinon runoksi, mutta eihei. Sehän on Irwinin ”hovisanoittajan” Vexi Salmen sanoitus.

Juuri tänään runon/laulun kaksi ensimmäista säettä kuvaavat hyvin tämän päivän tuntojani. Taas on ollut odotuksia ja kaikkea hyvää toiveena – tällä kertaa paljolti muille -, mutta tulipa yksi yllätyskäänne, sekä pohjoisessa että etelässä, mikä sitten vaikutti myös meihin täällä.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille

Noh, ei mitään suuren suurta, ei järjettömän järisyttävää unelmien murskautumista, mutta kurjia juttuja.

[Taivaisiin taas kurkottelin. Huom. alareunan Suomen lippu: liputuspäivä. Eino Leinolle, ja runoille. Niin ja suvelle. Sekin. Kuitenkin.]

Ja toinen kuva samasta ”teemasta”.
Voisiko ajatella, että tämä on kuvattu lentokoneen ikkunasta? Ehkä ei.
Se on kuvattu IdeaPArkin pyörätelineen luona. Kävin siellä vessassa. 😀
Ja tullessa taivas kuvauksellinen.