Sellainen vapaapäivä-fiilis heti aamusta. Erinäisiä velvollisuuspankkiasioita ja viranomaisyhteydenottoja (edesmenneen äidin asioita vielä) aamupäivällä, kaikenmoista kalenteriasiaa ja sitten ulos.
Oli aika kylmä. Tai siis ihan hiton tuulista. Tavoitteena se 40 km kuten koko tällä viikolla. Kuten koko lomaviikon jälkeiseen ryhtiliikkeeseen kuuluu, mutta enpä ihan jaksanut. Hissuksiin kiertelin pyörän kanssa kolmisen tuntia Oulun pyöräteillä, puistoissa, jokirannassa, siellä sun täällä. Hyvälle se sellainen luppoilu tuntui.
Kotipihalla pionit kukkivat. Niin tekevät myös Ainolassa. Siellä levähtelin, kuvailin, join vettä (uusi Parmasta ostettu vesipullo on edesauttanut muistamaan veden nauttimisen tärkeydestä 😀 ). Jatkoin matkaa. Kunhan kuljailin. Ihan lomafiilis. Ei mitään velvoitteita.
Iltapäivällä ”Back the basics” – viime viikon Italia-ruoan jälkeen totaalisesti paluu kotikentälle. Uusia perunoita, sipulikastiketta ja perjantain kunniaksi Pehtoori (hiili)grillasi lohta. Kotipiazzalla paistoi ja jälkikasvu viesteili voivansa hyvin (palannen asiaan vielä), joten rauha mielessä. Pitkä tovi vain auringosta ja kylläisestä olosta nauttien.
Puutarhahommia, siinäpä sitten tämä luppoiluperjantai.
No mukavahan oli palata kotiin kukkarunsauden keskelle!
Pionit ovat niin ihastuttavia. Tuoksu mieto ja mielyttävä melkein huomaamaton.
Kyllä kotiin oli hyvä palata. Niin kuin aina. Piha, pionit ja monet muut ilahduttavat aina.