Olen tässä jo monta tuntia miettinyt, miten tämän täällä kertoisin.
Onhan paljon, mitä en täällä blogissa kerro, useinkin on pohdittava, mitä haluan ja mitä voin kertoa.
Mutta nyt on lupa ja ilo kertoa.
(Eikä korona tätä estänyt – vaikka läheltä piti!)
Iltapäivällä Tyär soitti mökiltä:
Me tahdottiin!
Saariselän tunturikappelissa meidän lapsi on tänään vihitty!
Rakkautta riittäköön koko loppu elämäksi!
Lokakuussa 1989.
Tänään.
Olen niin hyvilläni.
Yllätyshän tämä. Ihan niin kuin toukokuinen kihlauskin,
jota ehdittiin jo Lombardiassa pienimuotoisesti juhliakin.
Nyt on hyvä.
Tämä hetki. Aika vähän on sanoja.
Mutta mieli on hyvä, luottavainen,
rakkautta on.
Iloinen asia! Onnea hääparille!
Kiitos, Taije. On iloinen asia. Niin hyvä.
Välitän onnittelut.
Voi, miten ihanaa, ihan kylmät väreet meni. Onnea kaikille asianosaisille ❤️ Ja vielä Lapissa!
Kiitos, Katri.
Kyllä täälläkin on väristyksiä ja onnenkyyneleitä ollut.
Lappi ja Saariselän kappeli on juuri heidän hääpaikka. Ja ’honey moon’ mökillä.
Sydämelliset onnittelut sekä tuoreelle avioparille kuin myös Sinulle ja Pehtoorille !
Aina se on yllättävä uutinen vaikka olisi vähän osannut päätöstä odottaakin.
Kiitos, kiitos.
Tätä ei kyllä ehditty odottaa, juuri oli ”toivuttu” toukokuisesta kihlauksesta. 😀 Tämä on ehkä vielä isompi ja iloisempi yllätys kuin edellinen.
Paljon onnea Saaralle, miehellensä ja koko teidän perheelle! ❤️
Välitin juuri äsken onnittelusi. Kiitos heidän ja meidän puolesta. 🙂