Lombardiassa liikkuen

Tänään viimeinen kokonainen päivä Lombardiassa.

Lombardia on yksi Italian provinsseista, Pavia osa sitä, Pavian Zenevredon kunnassa on Orzola-niminen kylä ja sen rajalla me olemme nyt lämpimän, aurinkoisen, liikkuvan ja kaikin puolin hyvän viikon viettäneet.

Nyt jo sellainen hyvästijättöjen fiilis. Pakattukin. Viimeinen iltauinti, viimeinen auringonlasku, kaappien tyhjennyspäivällien (johan oli värkkääminen! huoh)  Koetin työstää ruoaksi kaiken, mitä meillä oli jääkaapissa ja kuivakaapissa: niinpä kauttaus oli aika monipuolinen. Tagliatellea, scampeja, hernepyreetä (Pehtoori jelppas), tomaatteja basilika-oliviiöljy etc salsana, herkkkusienikastiketta,, marinoituja sipuleja, tryffelimarkkaraa, insalata caprese (Tyär teki). Kaikkea pientä ja vähän isompaa, tavoitteena tyhjentää kaapit.

Päivällä kun Juniori ja Miniä olivat Barolo-retkellä söimme piadineja. Olivat kyllä hyviä.

Syömisen lisäksi tänään paljon likkumista kukkuloilla ja notkoissa. ja Montu Beccarian cimitariossa. Aamulla kun nuoret lähtivät Baroloon ja vanhempi nuoripari päätti jättää aamulenkin väliin, me lähdimme Pehtoorin kanssa kävellen naapurikylä Montu Beccariaan – sama kylä jossa oltiin sunnuntaina illalla syömässä.

Nyt ei menty syömään vaan hautuumaalle ~ cimiterio. Äidin syntymäpäiväkin, joten pieni kynttilä helteiseen aamupäivään italialaiselle hautausmaalle…

Viinitarhan takana iso hautalehto.

Ihan hyvä nousu oli sinne, mutta taas kerran vilvoittava tuuli oli kävelijän ilona ja apuna. Oli hyvä kulkea. Hautausmaa oli samantyylinen kuin on tullut monia aiemminkin nähtyä, mutta rinteessä ja lokeroisempi. Ja vähintään yhtä paljon tekokukkia kuin yleensäkin. Suntio/haudankaivajan kanssa tovi juteltiinkin – molemmat omiamme – juurikaan ymmärtämättä mutta hänellä oli lämmin hymy ja jotenkin avoin olemus. Hyvä kohtaaminen.

Pitkä tovi vietettiin hautakiviä ja kappeleita katsellen, minkä jälkeen nousimme vielä kylän keskustaan, ja pieni paikallinen kuppila auki. Istahdimme espressolle ja cappucciniolle – epätodellinen olo oli tuossa kirkkoa vastapäätä aamupäiväkahvilla istuskellessa.

Palasimme talolle, nautimme lounaan, uin, monta kertaa, ja sitten päätin lähteä vielä yksikseni kävelylle… Melkein meidän naapurissa, noin kilometrin päässä on paikallinen Tenuta eli viinitila, jonka tarhat ympäröivät taloamme. (Tämän postauksen yläkuvassa niitä.)

Päätin käydä katsomassa, josko sieltä saisin ostetuksi pullollisen viiniä viinikerhon ”matkapulloiltaan”. Idea on että viini on hankittu reissusta, parhaimmillaan siihen liittyy tarina ja että se on jotain muuta kuin mitä Alkosta on saatavissa.

Kiersin helteisessä iltapäivässä ja löysinkin reitin Tenuta il Boscon tilalle, ja allora!! Siellähän sain tilan esitttelyn, pienen maistiaisen ja ”matkapullon” – itseasiassa kaksikin (myös toisellle viinikerholle) ostetuksi.

Oltrepo Pavese ei ole mitenkään tunnettu alue suomalaisille viiniharrastajille, joten oikein tyytyväinen olen että tämän lenkin tulin tehneeksi. Päivän tepastelusaldo pitkälti toistakymmentä kilometriä!

Ja vielä yhden kuohuvan (pinot nero) ostin  iltasella talolla nautittavaksi porukalla. Oli muuten melkoinen muuli olo, kun ylämäkeen viinitarhan viereistä polkua nousin takaisin meidän kylätielle painava reppu selässä. 😀 Mutta mitäpä sitä ei perheensä ja viiniystävien hyväksi tekisi. 😀

 Buona notte e a domani.