Lombardian reissun kuvakansiot ovat nyt valmiit!
Mitään kuvatekstejä niihin en laitellut, tekstitys on postauksissa. 😀 Kuvat ovat aikajärjestyksessä aamusta iltaan, joten niistä näkyy, että enimmäkseen oltiin auringonnoususta (aamu-uinnin aika) auringoslaskuun talolla. Aamupäivisin (erityisesti minä ja Pehtoori) oltiin kävelemässä pitkin maaseututeitä, nuoret joko kaupassa tai altaalla tai molempia. Lounas, sen valmistelu ja viipyilevä nauttiminen kuluttivat keskipäivän jälkeistä helteistä hetkeä, siestan aikaa. Sitten taas altaalle tai kävelylle. Tai sisälle lukemaan ja päikkäreille.
Meidän talosta on paljon kuvia, – aamulla odotellessani muita pihalla – otin kuvia pihapiiristä ja siitä ympäröivälle maaseudulle, (tyhjillään olleen) naapuritalon pihaltakin kuvia.
Meidän huone oli tämä, ei suurin eikä ehkä kauneinkaan, mutta parhaat näköalat. Useimmat auringonnousu- ja laskukuvat otin noista ikkunoista. Ja meidän pinkki vessa!! Sekin on kuvattuna kuvakansioissa. Muilla oli tylsät keltaiset ja harmaat, mutta meillä pinkki!
Kuvissa on myös tämä! Laulukaskas tuli myrsky-yön jälkeisenä aamuna hetkeksi ikkunalaudallemme. Siinä se ei päästänyt ääntäkään, mutta päivisin kaskaat pitivät melkoista meteliä. Usein etelänmaissa kaskaiden laulu illan tullen on mitä mukavin ääni, lempeään hellepäivän iltaan kuuluva laulu, mutta nämä Zenevredon yksilöt saivat laumassa aikaan lähes häiritsevän säksätyksen.
~~~~~~~~~~~~~~~~
Ainakin nyt on Oulussa sateinen keli, eikä auringosta tietoakaan, joten josko haluaisit lähteä käveleskelemään Pohjois-Italian maaseudulle, viinitarhojen väliin pienille kyläteille ja hautausmaille. Kävimme kahdessa cimiteriossa: sekä Zenevredon pienessä hautalehdossa sunnuntaina ja perjantaina kauempana Montu Beccharian kauas näkyvällä hauta-alueella. Siellä osa hautaseinistä, uurna- ja arkkukaapeista oli samaa graniittia kuin meidän keittiötasot, mikä tuntui vähän oudolle.
Hyvää nojatuolimatkaa! Buon viaggio, amici!
Nojatuolimatkailuun pääset myös täältä ja vanhat matkasivunikin ovat vielä netissä. Sieltä pääset toisiin maanosiinkin.
Hei Reija !
Kiitos upeista kuvista, ei mitään syytä harmitella !
Nautin suunnattomasti kun saa katsella kirkkaita värejä.
Kaikki näyttää kukoistavan viiniviljelmät, puutarhat, ovien
viereen sijoitetut pienet ruukkuistutukset. Maisemia maaseudulta ja
kaupungista, joka puolelella historiallisia rakennuksia
joita arvostetaan ja restauroidaan alkuperäisiä
rakennustapoja kunnioittaen. Näin luulen, en tiedä. Nuo huvilan kattoparrut !
Minua jäi mietityttämään Torstain Parman retken kuvista 1-56.
Mitä nämä ” enkelin siiven ” eri osissa näkyvät roomalaiset numerot
tarkoittavat? Onko se tämä huvilan rakennusvuosi ? 1611?
Ilo kuulla, että viihdyit kuvareissulla. 😀
Huolimatta siitä, että koko Pohjois-Italiaa oli vaivannut ja vaivasi kuivuus, olivat useimmat puutarhat kukkivia ja vihreitä. Meidän Casan pihalla oli automaattinen kastelujärjestelmä, joka käynnistyi aamuseitsemältä ja pikku suihkut veivät talon suihkuista veden. Oli siis ajoitettava aamusuihkuttelut sen mukaisesti.
Mainitsemassasi kuvassa on meidän Huvilan seinä, joten ei ole kyse rakennusvuodesta. Rakennusvuosi oli (kai) 1910. Me tulkitsimme tuon kuvion aurinkokelloksi, vaikka emme kellonaikoja saaneet varjoista selville ja unohdimme ”meidän” Leonardolta kysyä, mikä kuvio oikeastaan on…