Vuosi vuodelta laventelini kukkivat paremmin.
Jotain ihan muuta kuin pyöräilyä ja pihalla oloa olin/olimme suunnitelleet tälle päivälle. Mummin ja papan sekä muksujen humputtelupäivä oli aie tänään viettää. Eihän se onnistunutkaan. Onneksi lapsille ei ollut kerrottu etukäteen mitään, joten siis yksikseen pyöräilyä ja pihalla oloa ukkelin kans. Ei hellettä, koko ajan uhkaavia sadepilviä, mutta silti kaunis paisteinen rauhallinen päivä. Ja perhechatti on laulanut! Hyvänen aika kuinka paljon viestejä, – yhdessä ja erikseen.
Pitkään Pehtoorin kanssa pohdittiin, että perutaan (mini-)luokkakokoukseen meno, mutta lopulta lähdimme kuitenkin. Tämä oli nyt jo neljäs (2016, 2017 ja 2021) tapaaminen lukiokavereiden kanssa. Meillehän ne on samoja. Me koulussa styylaamisen aloittaneet.
Ennen Tubaan menoa pyöräilimme Pikisaaren Kurkelan Viinibaarin kautta. Minä en ole siellä varsinaisesti koskaan käynyt: yrittänyt olen. Se on ollut joko kiinni, siellä on ollut yksityistilaisuus tai se on ollut täys, kun olen yrittänyt. Tovin olen istahtanut patiolla viime kesänä kun Juniori ja Pehtoori olivat siellä isä-poika-viinillä ja minä kuvauskeikalla. Mutta tänään. Sinne menimme kahden hengen etkoille, aperitiiville ennen Kasarmintielle menoa. Kyllä se on hyvä paikka. Jotenkin ”staili”. Tyylikäs, aika pieni. Ei mitenkään edullinen, mutta yksillä hyvä piipahtaa. Viinilista on hyvä, monipuolinen.
Rotuaarilla ehdittiin vielä piipahtaa. Todettiin, että ’hei täällähän on kesä, kaupungissa on paljon nuoria, kauniita ihmisiä liikkeellä’ . Kaupunkielämää! Sitten kohti Tubaa.
Vastikään on oltu viikko Italiassa, eikä siellä kertaakaan tullut syötyä pizzaa. Siellä talossa ollutta pizzauunia ei kuivuuden vuoksi uskallettu käyttää, ja ravintoloissa syödessä teki mieli aina jotain muuta ”ainutlaatuisempaa”. Joten Oulussa pizzalle! Tuban pizzoja on kehuttu, ainutlaatuisiksi mainittu. Hyvää oli. Piazza bianco – tonnikalaa ja kapriksia. Oli hyvää, arvosanaksi kasi puoli, mutta ei kiitettävä.
Meitä oli paikalla vain puolenkymmentä, mutta hyvä niinkin. Erityisesti yksi parhaista lukioajan kavereista, paljon sen jälkeenkin oltu tekemisessä, läpi kaikkien vuosikymmenten pidetty edes löyhästi yhteyttä, ja juuri hän 39 vuotta sitten soitti meidän häissä urkuharmoonilla häämarssin… Ikimuistoinen juttu sekin. 🙂 Oli hyvä tänään taas päivittää kuulumiset. Ihan hyvä kesäpäivä tänään.