On vähän sellainen lösö tunnelma. Tyven, raskaskin. Sadekuuron jälkeen ei edes raikastunut, ehkä tulee vielä yksi ryöpsähdys vettä.
Tänään on liikuttu, älykellon askelmittari näyttää käveltyjä kilometrejä seitsemän, vaikka mitään ”varsinaista” liikuntasuoritusta ei ole tullut tehdyksi. Onpahan vain kahden ikiliikkujan kanssa vietetty monta tuntia.
Kyllä käytiin aamusella vilkas ja monivivahteinen keskustelu siitä, minne mentäisiin. Eilen oli jo sovittu, että Tivoliin tänään. Onneksi en ostanut nettilippuja valmiiksi jo eilen, koskapa tänään Apsu ilmoitti haluavansa sittenkin liikennepuistoon (eilinen kokemus ilmeisen mukava) ja Eevis halusi Tivoliin, vaikkei ole siellä koskaan käynytkään. Ja jossain vaiheessa keskusteluun tuli vaihtoehtona mukaan myös Vauhtipuisto. Voisin väittää että oli pientä säätämistä ennen kuin ilmoitin, että mennään piipahtamaan liikennepuistossa, josta sitten yhdeksitoista VAuhtipuistoon. Ja se sopikin kaikille oikein hyvin. Siispä pakkaudumme autoon, ja kohti Hollihakaa, jossa liikennepuisto on. Ja MITÄ ihmettä? – Se ei kesälauantaina olekaan auki. Kaupunki ilmeisesti säästää juuri tässä kohdassa. Huoh.
Ajelimme Nallikariin, siellä on hyvä leikkipuisto, ja sieltä Vauhtipuistoon! ja vauhtia riitti! Olen käynyt siellä Apsun kanssa siitä asti, kun hän oli 3-vuotias – siis samanikäinen kuin Eevis on nyt. Ja kyllä on sisaruksilla ihan eri meno ja meininki! Eipä juuri sellaista laitetta ja härpäkettä ollut, jota Eevis ei olisi halunnut kokeilla, – jos vain suinkin puiston säännöt sen sallivat. Tosin aika moniin menemisen edellytyksenä oli, että ”mummi tulee mun viereen”. Ah onnea mummille. Ja se lasten riemu, nauru, innostus.
Eipä sitten ole papan kanssa lasten lähdettyä kummoisia puuhailtu. 😀