Sunnuntaiaamiaispöydässäkin jaksettiin vielä nauraa ja höpöttää; sen jälkeen pidennetyn viikonlopun vietossa olleet ystävät lähtivät kotimatkalle kohti Oulua, ja meillä pohdinta millehän alettaisiin.
Puuhattuamme aikamme ”kotitöitä” ja päivitystä yhden sun toisen asian suhteen lähdimme molemmat omille teillemme: Pehtoori kohti Pieranvaaraa korvasienten toivossa ja minä autolla kylille: auton ja jääkaapin tankkausta, hautalehdossa äidille kynttilä ja kuleksimista pitkin poikin, kameran kanssa luonnollisesti. Kovin oli hiljainen kylätie.
Saariselän kappelin kupeessa oleva hautalehto, tuhkalehto, on kunnostettu, ja saanut lauta-aidan ympärilleen. Ennen kuin harmaantuu on vähän karja-aitauksen näköinen, mutta aita on varmasti tarpeen, etteivät porot pääse alueelle ”laiduntamaan”.
Muistokivi oli sekin uusittu ja siistitty.
Pehtoori palasi metsäretkeltään raekuuron saattelemana mukanaan pari kiloa korvasieniä – enpä viitsinyt vielä ryhtyä ryöppäilemään, huomenna sitten. Lähdimme tervehdyskäynnille ”Lähes naapurin” luo, puron toiselle puolen. Vähän kuin tupareihin tunkesimme; uusi mökki todettiin tunnelmalliseksi, ajatuksella rakennetuksi ja sisustetuksi.
Kuten kuvista näkyy, viikossa on tännekin saatu koivuihin lehdet, vaikka lämpöasteet taas putosivatkin aika lailla.
Korvasieniä löysi tytärkin Leviltä pyöräreissullaan. Lapin puikulat, parsa, paistettu lohi ja korvasieni muhennus maistui hyvin meille molemmille.
On teillä ollut ihan huippuherkkua. 🙂