”Vartti metsässä lisää elinaikaa päivällä” vai miten se menikään?
Joka tapuksessa olimme aamulla/aamupäivällä metsässä kauemmin kuin vartin. Ja ihan sama, tuliko elinaikaa lisää, mutta oli niin levollista, kaunista ja päällimmäisenä tuntui epätodellisen hyvä olo. Yhdessä ja erikseen kiertelimme Hangasojan ja Rönkönlammentien välisessä maastossa, niin kauniissa kangasmetsässä, auringonpaisteessa, oli hyvä hengittää, sellainen ”maadoittuva” olo. Positiivisella tavalla. Perusasioita käsillä. Ja kyllä, käsillä myös tekemistä, kuvaamisen lisäksi.
Siellä oli siis lisää korvasieniä.
Korvasieniä jopa siinä määrin, että raskin meille kahdelle keitellä keiton niistä. Sekaan vähän savuporolastuja.
Terassilla nautiskelimme. Oli siinä hyvä kun aurinko paistoi, lämmintäkin kait jotain + 17 C ja lisälämpöä tuli, kun Pehtoori oli päiväpuhteina siirtänyt terassin toisen lämpövastuksen ”oikeaan paikkaan”. Kaikkien näiden täällä 15 vuoden aikana vietettyjen mökkielojen jälkeen se on nyt oikein hyvä. Pitkään istuskeltiin, suunniteltiin: Huvila & Huussi -meininkiä tiedossa enemmältikin kuin vain lämmittimen siirron osalta.
Jo aamupäivällä metsästä palattua olimme viettäneet ruokajuhlaa, ja juhlaa muutenkin. Sille oli syynsä. Kahden hengen de luxe -brunssi 🙂 poroa, btietä, croissanteja, muffineja, pieni pullo kuohujuomaa.
Kaiken syömisen ohessa paljon kuvailuja, paljon liikkumista pihapiirissä, paljon levollista kävelyä puronrannalla. Auringosta, puron solinasta, taivaanvuohen merkillisestä äänestä, valosta, rauhasta nauttimista. Toivoin olkavarren parempaa ja ennen kaikkea voimallisempaa toimintaa, mutta paljon sillä pystyy kuitenkin tekemäänkin. 🙂
Kaiken ohessa vielä viimeistelin minun tämänvuotisen beaivin. Toivottavasti saamelaiset eivät koe tätä kulttuurisena omimisena.
Kysyinkin kerran asiasta yhdeltä paikalliselta, mutta hän ei nähnyt mitään sellaista tässä minun pihapiirin puuhastelussani. Tällä kertaa tähän symboliin ei minulla liity niin paljon latausta, ei kyyneleitä kuin kerran aiemmin, ei sairastapauksia. Nyt ihan vaan omaksi ilokseni värkkäilin. Pihapiirin somistukseksi, ja kyllä, kyllä vähän myös terveyttä ajatellen. Ehkä myös minussa hyvin heikkona elävän luovuuden merkkinä. 😀
Kuvasin myös kaikki mökkipihan erilaiset koivut, tai paremminkin niiden lehdet.
Hieskoivu, tunturikoivu ja vaivaiskoivu.
Hieskoivun lehti on ehtinut viikossa jo näin isoksi.
Vaivaiskoivu (joka on itseasiassa kai varpukasvi) on pieni ja kaunis.
Pensasmainen tunturikoivu on jo lehdiltään vahvan näköinen.
Koivuja kaikki tyynni. Ja tänne jäävät.