On tässä illan mittaan pari kertaa ollut pakko lähteä pihalle jäähylle. Puhallella (siellä itikoiden seassa) ja ottaa muutama kuva ihan rentoutumismielessä, ajatella muuta kuin nettiyhteyksiä, reitittimiä, modeemeja, laajakaistoja, HDMI ykköstä ja kakkosta, Error 714 ja Error 4 ja kaikkea muuta ”aateekoota” kuten insinöörimieheni kaikkea digitaalitaalista ja sen sellaista nimittää. Netti pelittää, mutta telkkari ei.
Ja on saatu tuhannen sutturaan kaikki asetukset. Eikä vähäisin syy lopulliseen sotkuun ja jäähyn tarpeeseen ole ollut Telian asiakaspalvelun chatti! Pehtoori roikkui chattijonossa melkein tunnin, ja pääsi jutun alkuun, minä (joka oikeasti ymmärrän näistä jutuista paljon enemmän kuin Pehtoori) koetin olla sivustatukena, auttaa termien kanssa etc. Ja puolentunnin verkkaisen neuvonnan jälkeen Telian ihminen poistui linjoilta sanoen: ”ai teillä on tuo hybridisysteemi, ja näyttää että laajakaista on käytössä”. Se siitä! ARGH! Järki lähtee!
Tänään kaksi muutakin asiakaspalvelukokemusta, joista ei ole iloa ollut. Niissä sentään lopulta, pitkällisen selvittämisen jälkeen, ehkä asiat etenevät. Ensinnäkin aamupäivällä kävin sähköpostiviesteilyä LampGallerian kanssa. Tilasin sieltä lampunvarjostimen yli kuukausi sitten, se tuli kun oltiin pohjoisessa, eilen aukaisin paketin, ja? – Varjostin on rikki. Kangas on irti kehikosta. Lähetin aamulla tiedustelun (kuvan kera): miten palautan, miten saan rahani takaisin. Huom. heidän etusivullaan on oheinen tiedoksianto <-
Oli kirjoitettava ja kuvattava vielä kolme viestiä, että lopulta myönsivät, että resun varjostimen palautus on ok ja että rahanikin saan (kai) takaisin.
Ja kaikkein eniten lisälyöntejä ja beetasalpaajan tarvetta aiheutti (taas kerran!!) Nordea! Se ei ole koskaan ollut minun pankkini, eikä tule olemaankaan, – paitsi että tänään ”oli pakko” avata sinne tili! Äidillä oli siellä käyttötili, ja nyt olen tehnyt aika lailla paperitöitä, hommannut valtakirjat koko perikunnalta ja ottanut pankkkin yhteyttä kirjeitse, Nordean omapostin kautta, sähköpostitse, puhelimitse (jo pelkän puhelinyhteyden löytäminen ja aikaansaaminen on hiton monimutkaista), chatin kautta, että saisin siellä asiat selvitettyä ja tilin lopetettua etc. Ja TÄNÄÄN selvisi, ettei hommat hoidu, jollen avaa tiliä Nordeaan! EIkä tätä ole voitu minulle kertoa esimerkiksi maaliskuussa! Enkä ole ainoa, joka on vanhempiensa – edesmenneiden tai elossa olevien – raha-asioiden hoitamisen kanssa joutunut ko. pankin kanssa tuskastumaan.
En voi väittää, että olisi ollut kovinkaan onnistuneita palvelukokemuksia tälle päivälle. Asiakas ei taida olla aina oikeassa, mutta olisi ollut mahdottoman mukava kokea, että olisi autettu olemaan.
Argh, tuommoinen ottaa kyllä hermoon. Me käytiin sunnuntaina huonekalukeskittymässä katselemassa terassisohvapöytiä. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa liikkeessä perusasetelma: kolme myyjää seisoo keskipömpelissä tekemättä mitään, asiakkaita hyörii ympärillä. Olisin halunnut kysyä, mikä pöytä on ylipäätään myynnissä erikseen. Kukaan myyjistä ei vaivautunut kysymään meiltä mitään. Lapset kailottivat ovella: ”Lähdetäänkö me nyt sinne Askoon sitten?” eikä edes tämä saanut ketään heräämään. Menimme Askoon ja veimme rahamme sinne. Erikoista ”asiakaspalvelukulttuuria”.
No johan on ollut teilläkin. Mutta niin tunnistan tuon tilanteen. Teillä on onneksi ollut vaihtoehtoja – vaihtaa kauppaa. Nuo mun/meidän eilistä ei eivät oikein vaihtamalla parane, on niiden kanssa vaan koetettava toimia. Ja vaikuttaa että 2 – 1 tilanne ok. Telkkari ei toimi vieläkään. 🙁