Reissun ”aiesuunnitelmaan” oli tälle päivälle merkitty retki Parmaan.
Pehtoorin kanssa päätimme jo eilen, että ainakin me lähdetään. Ja ilman kovin pitkiä ja ihmeellisiä myyntipuheita molemmat nuoret paritkin päättivät lähteä ”isolle kirkolle”. Mukava juttu tämä. Annoin itseni ymmärtää, etteivät katuneet mukaan lähtöä. 🙂
Kymmeneltä pakkauduimme meidän Volkswagen Caravelleen, ja suunta itään. Tunti autostradaa ja olimme Emilia-Romagnassa Parman vanhan kaupungin laitamilla.
Parma on parmankinkun ja parmesaanin kotikaupunki, sielläkin on kaunis Duomo ja vielä kuuluisampi kastekappeli (baptisteeria) ja kaunis ”citta alta” historiallinen keskusta. Kaksi eka kertaa Italiaan matkannuttakin näkivät muuta kuin Lombardian maaseutua ja Franciacortan kyliä.
Aamupäivällä kaupungin turistinähtävyyksillä ei ollut vielä ruuhkaa, eikä liian kuumaa, lämmintä toki 🙂 .
Duomo
Kastekappeli (Johannes Kastajalle pyhitetty kahdeksankulmainen korkea kaunis goottilainen rakennus) on Benedetto Antelamin aloittama valtava työ, joka häneltä jäi kesken 16 vuoden työskentelyn jälkeen: Kappelin sisäseiniä kiertävä ”Vuodenajat ja kuukaudet” freskot ja veistokset näimme ensimmäistä kertaa, vaikka portailla on Pehtoorin kanssa jo seitsemän vuotta sitten oltukin. Olivat ne hienot. melkein 1000 vuotta vanhat, kertovat vuodenkierrosta, arjen historiasta, aikansa teknisiä ja taiteellisia saavutuksia. Kannattaa käydä katsomassa jos paikalle sattuu. 😉
Kiertelimme, kaartelimme, kävelimme. Caffe Cavour sattui sopivasti kohdalle, kun etsiskelimme vessaa, ja päätimme istahtaa: espresso vai jotain muuta? – No otetaan pullollinen proseccoa: puolenpäivän prosecco! Eikä siinä vielä kaikki! Pöytään tupsahti kolme tällaista antipastilautasellista – pyytämättä ja tilaamatta. Mietimme, jotta mitähän moinen lysti maksaisi, semminkin kun olimme niin keskellä kaupunkia ja sen nähtävyyksiä kuin mahdollista. Arvaahan? – Tasan 25 € koko setti. Lasilliset viiniä ja hyvät välipalat kuudelle!
Muutoinkin täällä on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Ainakin ruoka ja viini. Paljon muutapa ei olla ostettukaan. No ja bensa (2€/l).
Puolenpäivän aikoihin alkoi varsinkin nuorilla miehillä olla nälkä, toki muillakin jo lounas mielessä. Kävimmepä Garibaldin aukiolla olevassa pizzeriassa jo istahtamassakin, mutta siellä oli olematon ilmanvaihto, vähän paikallisia, muoviset pöytäliinat, ”liian halvat hinnat” (pizzat 6 auroa), joten teimme oharit, lähdimme epäkohteliaasti ulos, toki anteeksipyydellen, mutisten jotain epämääräistä huonovointisuudesta.
Onneksi lähdimme. Reissun paras ruokapaikka sattui kohdalle vähän myöhemmin: ristorante Angiol d´Or. Culatelloa ja vihersalaattia minulle, tarjoilija kysyi, haluaisinko paikallista frittileipää? – Sí, mikseipä? Sitä tuli sitten koko pöydälle. Ja sehän olikin – lämpimänä – mahdottoman hyvää. Gnocchi fritti on Emilia-Romagnan alueen erikoisuus. Onttoja, pieniä leipäsiä.
Culatello on prosciuttoa ohuempaa, hienompaa, kevyempää. Sopivan suolaista, salaatin ja noiden leipästen kanssa hellepäivän (Parmassa 35 C, talolla ehkä sama, mutta se tuuli!!) hieno herkkulounas.
Ja taas käveltiinn.
Juniori oli päivän kuski (ajo-oikeus vuokra-autoon vain Juniorilla ja Pehtoorilla, joten meidän muiden ei tarvitse edes yrittää) ja poika ajaa hyvin aika vilkkaassakin liikenteessä. Me muut saimme vain huilailla. Kunhan pääsimme Casalle, tuli uima-altaan olemassaolo todetuksi niiiiiiiin hyväksi asiaksi!
EIkä minun tarvinnut tänäänkään rientää illallisen tekoon: Juniorin & Miniän vuoro. Tämä hyvä, mie sain kierrellä pihapiirissä, tehdä kuvia, uida, ennen kuin istahdimme pitkälle viipyilevälle illalliselle. Ja ääneen pohdiskeluille. Tänään vähemmän naurua, mutta enemmän asiaa kuin eilen. Opin taas paljon uutta. Itsestänikin.
Nyt Buona notte, Huomenna viimeinen päivä tätä lämpöä, yhteiseloa, Italiaa, maaseudun rauhaa….
Tässä meidän ”toimisto”, josta sieltäkin näkymät niin kauniit.
Ihanan kuuloinen reissu,mutta mahtoiko siellä olla näin KUUMAA,kuin täällä Suomen Lapissa?
Ensi kerran kuumuus tuntuu näin hurjalta ja pyörryttää…Vai onko sitä jo niin vanha,ettei kestä,vai onko kestäny jo liian kauan?En tiedä,mutta nyt riittäisi.
Tervetuloa kotiin!Poissa hyvä,mutta kotona paras!
Kyllä kolmen vuoden tauon jälkeen reissu tuntui hyvälle. Matkan ”tähtiluokitusta” lisäsi että oli seuraava sukupolvi mukana, vaikka pieniä ei mukaan saatukaan.
Vain yksi viikon päivistä oli pilvinen ja sateinen, – juuri silloin olimme retkellä, joten ei pahasti haittaa. Liian kuuma? Ei minulle ainakaan 😀 Iltapäivisien lämpö nousi yli + 30 C:n ja eilen Milanossa varmaan lähemmäs + 40 C, mutta Zenevredossa oli melkein koko ajan – varsinkin päivisin – mukava leppeä tuuli, joka viilensi oloa, Talomme oli 300 merenpinnan yläpuolella kukkulan laella, joten siellä ei ollut tukahduttavaa. Muutamana yönä olisi toivonut ilmastointia.
Kiitos tervetulotoivotuksista – kotona on paras – pidemmän päälle ainakin, mutta ei minulla nyt ollut kovinkaan kiire kotiin. 😀 Hyvä oli huoletonna olla matkalla.