Aamupäivän vilkuteltiin lähtöä tunturiin. Kaikenmoista pientä puuhaa, ja kun joku ripsaus vettäkin satoi, niin vasta puoleltapäivin olimme liikkeessä. Ajoimme Magneettimäen levikkeelle: Kuusipään ja Urupään väliin Jäämerentien P-paikalle. Ja toisin kuin perjantaina, tänään lähdimmekin kohti itää, kohti Urupään huippua. Ja sieltä jatkoimme vielä muutaman kilometrin kohti Palopäätä. Ennenkokematon pätkä oli se! Ja siinä parasta, kun näki korkealta kauas. 360 astetta ja kohti ääretöntä ja sen yli.
Alkumatkasta maa huokui kosteutta. Sateen jälkeen maasta nousi sumua, ja samalla ilma taisi vähän lämmetäkin. Lähtöluku oli +10 C. Hanskat ois olleet kivat.
Noh, pian lämpeni. Jossain välissä muistin, että on maanantai. Siitä tuli hyvä mieli. Maanantaina tunturissa. Vielä minä jaksan iloita näistä jutuista: työpäivänä vapaalla. 😉
Kaikenlaista mietin, sitäkin, että miksi ihmeessä lähtisimme jo keskiviikkona kotiin, kun nyt näyttääkin siltä, että mummia ei tarvita ennen kuin perjantaina. Siispä meillä on vielä pari päivää täällä! Yesh!
Kaunispää on Urupään eteläinen naapuritunturi, joka tänään näkyi aika hyvin. Kuten myös heleänvihreä tunturikoivikko. Myös vaivaiskoivut ovat saaneet pienet pyöreät lehtensä. Seilikkö on kukassa, samoin jänkärikko.
Pieni lähteitä, lumijättöjä, lampia tunturin rinteellä… EIhän me ihan kymppiä saatu täyteen, mutta väliälös sillä. Hyvää teki tämäkin.
Kunhan iltapäivällä mökkeidyimme, tuli viesti, että kutsuttu tuttu tulisi miehensä kanssa piipahtamaan meidän möksällä. Mahdottoman mukavaa oli, – ihan poikkeuksellisen sosiaalista ovat mökkielomme viime päivät olleet. Hyvä niin. Onhan tässä pari vuotta täällä(kin) erakoiduttu. Ilta-aurinko näytti pihapiirimme parhaat puolet, purohan on kaikista AINA kiehtova. Myös luontohavaintoja teimme: George Clooney ja taivaanvuohi kilpailivat suosiosta. 🙂
