Sunnuntain monimuotoisuus

Nyt ei verbaliikka ole ihan iskussa, joten päivän summaaminen tapahtukoon, kuten huonossa reaalivastauksessa (joita tosin aika harvoin onneksi kohdalle arvosteltavaksi sattui…), ihan vain ranskalaisin viivoin kirjattuina

• aamu oli hyvä. Koska kahdeksan tuntia levollista unta. Systerin vointi [raju flunssa] hieman huolettaa.
• Aamu vain jatkuu. Millehän ryhtyisi?
• Oikeastiko imuroin pyhäaamuna?
• Vielä äidin viranomaisasioiden setvimistä.
• Enni Mustosen ”Syrjästäkatsojan tarinoita” vol. X ei riemastuta kuten sarjan viisi ensimmäistä.
• Uutisia en kommentoi, aika äkkiä taas yritän niistä eroon.
• Ilmatieteen laitoksen julkaisua tsekkaan puolen tunnin välein, ja uskon lähteväni oikeaan aikaan lenkille. Saahan sitä uskoa. Vasta palatessa sade loppui. Mutta tulipahan kiintiö setvityksi. Pukki ja oikeinmerkki!
• Vaikka vain kaksistaan, niin silti hyvää (purkki)ruokaa (= ankankoipia) tänään.
• Hitonmoinen hikka, ja siitepölyallergia!
• Taasko olen matkatoimistojen sivuilla?
• Takautuvasti blogin kommentteihin tullut viesti! – Kyllä. Niin samaa mieltä ”Maailma on kaunis”.
  Melkein surkuhupaisaa on, että tämä niin tavattoman kaunis ja koskettava, samaistuttuva, monta monituista kertaa kuunneltu kappale ”Maailma on kaunis” on alunperin Irwin Goodmanin tuotantoa ja nyttemin Vesku Loirin tulkitsema. Kumpikaan näistä herroista ei ole suosikkini. Ei todellakaan. Eino Leinolta kuulostava runo on kuitenkin Vexi Salmen sanoitus. Ja se on ollut mieleiseni jo kauan. Kiitos sen muistuttamisesta, Toini.
• Pitkä tovi on kulunut lasten ja aveciensa kanssa viesteillen. Kaikkea sitä.