Poikkeuksellinen tilanne.
Kello on melkein seitsemän, istun mökkiterassilla, on tyven, aurinko vielä korkealla, ja se lämmittääkin. Jollen käännä päätäni reilusti vasemmalle, en näe mökkitien kääntöpaikalla olevaa lumikasaa, vaan näen hennosti vihertäviä koivuja, siistin mökkipihan, Tuulentuvan ja sen uudet portaat.
Monia lintujen ääniä vielä näin illallakin, aamuisin on paljon tuntemattomia ääniä, ja järripeippo! Sen tunnistan, enkä ole järin ihastunut.
Poikkeuksellista on nimenomaan se, että postailen ulkona. Vaikka nykyisin olemme noin viidenneksen, melkein neljänneksen ( 6 – 8 x 7 – 10 pv), vuodesta täällä, ja joka kerta postaan joka päivä, niin terassilla niitä postauksia ei juuri tule tehtyä. 😊
On ollut hieno päivä.
Toinen peräkkäinen levollinen yöuni. Aamupuuron jälkeen taas erinäisiä ylläpitohommia, hyvissä ajoin ennen puoltapäivää kohti Tankavaaraa. Siellä parkkipaikalla puolentusinaa ranskalaisia asuntoautoja. Ttulomatkalla näimme/ohitimme monia, monia enimmäkseen saksalaisia, asuntoautoja. Ulkomaalaiset ovat palanneet Lappiin!
Patikkapolulla ei ollut ohitettavia, kesäisessä, aurinkoisessa, itikattomassa kelissä saimme tarpoa. Vain Koiranjuomalammella näimme yhden (saksalaisen) pariskunnnan, ja neuvoimme miten pääsevät paluureitille, ohi tulva-alueen. Joten jos uutisoidaan Tankavaaran tuntureilla eksyneistä saksalaisista, ei kannata meidän suuntaan ollenkaan huomautella.
Tässä kuvassa näkyy hienosti Saariselkä taustalla. Pitkä lumihuippuinen tunturiketju on noin 30 – 40 km päässä.
Tankavaaran Jorpulipäälle (465 mpy) kapusimme. Se ei ole niitä helpompia tuntureita. Viimeinen kilometri on isoa ja pientä rakkaa, tänään alkumatkassa sulamisvesiä aika lailla, mutta ei itikoita, lämmintä (yli +20 C).
Tässä Nattaset keskellä. Harvvemmin tulee niitäkään nähdyksi täältä päin.
Tänään kirkas sää mahdollisti tämänkin.
Tämä kuva länteen. Näinä aikoina tuli mieleen ”kaikkihan se kallistuu”. 🙂
Kaksi lämmintä päivää, ja mökkipihassakin jo koivussa hiirenkorvat.
