Pokkisenpuiston ohi eilen illalla pyöräillessä taivas repeili kauniisti. Ja oli tyven.
Pakkasyöhän se tuosta kehkeytyi. Mutta ei se estänyt kattoremonttimiehiä tänäänkin tulemasta aamuvarhain jatkamaan hommia. Eikä Pehtooria lähtemästä oman projektinsa pariin: terassilaudoituskin kun on kunnostuksen tarpeessa.
Olisihan sinä minullakin jotain kevätpuuhia pihapiirissä, mutta päätin vielä odotella lämpimämpää ja lähdin vielä kerran, ehkäpä nyt viimeisen tyhjentelemään äidin Caritaksen kotia. Se kun on jo myynnissä, joten irtaimisto on sieltä saatava pois.
On kuulkaa vaikea saada myytyä edes puoli-ilmaiseksi mitään vanhaa, vaikka on kuinka hyväkuntoista ja siistiä, eikä ole helppoa löytää edes paikkaa, mihin niitä voisi lahjoittaa. Oulussa on yksi ainoa vintagevaatekauppa, ja sinnekin meni vain pieni osa äidin garderobin helmistä. Niinpä pakkasin tänään loput SPR Konttiin, jonne Juniori tuli avuksi niitä ja liinavaatteita etc. roudaamaan – minähän olen edelleen nostelu- ja kantokiellossa.
Ukraina Help Centeriin ottavat hyvin rajoitetusti tavaraa, vaatteista tällä hetkellä vain kesämekkoja ja lenkkareita ja sitten mm. siivoustarvikkeita ja -välineitä! Ja kaikkea siisteyteen liittyvää äidillänihän oli kaappi jos toinenkin täynnä: mm. paksu pinkka Vileda-ikkunaliinoja avaamattomissa paketeissa, jossa oli vielä markkahinta päällä! 🙂 Siis kuorma siisteysvermeitä Ukraina-apuun!
Huonekalutkin on ilmeisesti jaettava kahteen eri kohteeseen: Käytetyt huonekalut ja taas SPR. Kumpikaan ei ota kaikkea edes ilmaiseksi. Kuljetuksesta ei sentään tarvinne maksaa… Tauluista, sellaisista, jotka vielä 80-luvulla olivat ”arvotaidetta” (Raatikainen, A. Halonen, A. Koivisto. E. Nelimarkka), ovat nyt melkein ”tusinatavaraa”.
No mutta, any way, nyt ”pukki ja oikeinmerkki” -fiilis ja hyvä mieli kun alkaa loppusuora häämöttää tämän projektin kanssa. ”Asioita etiäppäin” – kuten isälläni oli tapana sanoa.
Niinpä tänäänkin pyöräily poikkeuksellisen myöhään, mutta teki hyvää siksikin, että nyt näyttää jo kunnolla keväältä. Vihreää on jo paljon.
