Tänäkin vuonna äitienpäiväkorttini on itse tehty. Se on oikeastaan myös mummin kortti, sillä apuja sen tekemiseen sain pojantyttäreltä; Eeviksen kanssa askarreltu enkeli lentää liihottaa hautalehdon rauhasta taivaan tuuliin, tuonilmaisiin … Neljän sukupolven äitienpäivätervehdys. Siitäkin kiitollinen, neljästä sukupolvesta. Pehtoorilla vielä neljä, minulla enää kolme, mutta se on paljon, eikä mikään itsestäänselvyys.
Tänään äitienpäivänviettoa on ollut oikeastaan vain käynti Jäälin mummulassa: pyöräillen anoppia tervehtimään ja halaamaan. Kahteen vuoteen sitä ei ole voinut tehdäkään. Tänään halattiin. 🙂 Onhan Pehtoorin äiti sinnikäs, ja levollisen tyytyväinen leppoisaan elämänmenoon kotonaan.
Hautuumaalla kävin jo eilen, juttelemassa ja ruusun istuttamassa hiekkaiselle hautakummulle, – pian jo saadaan hautapaikka kauniimmaksi, vähemmän rujoksi.
Pian alkanee jo lämmetä, pian alkanee jo olla meilläkin lumenjättöpäivät. Yrttipenkit jo lumettomat, jotain vihreää jo havaitsin. Ruohosipuli ja valkosipuli aloittavat ensimmäisenä. Lupaus kesästä on olemassa.
Hyvää äitienpäivää! Kaunis kortti ja kiva idea yhteis askartelusta. Herkistyin, kuva kosketti.
Lämmin kiitos, Tiina.