Kevätpäivä oli, näin kaukana pohjoisessa, ollut vuodenaikaan nähden harvinaisen lauha ja lämmin, ja nyt valoisan illan rusopilvet viipyivät yhä läntisellä taivaanrannalla.
Meri oli peilityven; sen ikään kuin suloisissa unelmissa uinaileva tumma kirkkaus liitti lumoavana heijastuksena toisiinsa taivaan ihanuuden ja maan kauneuden.
Näin koko luonto lepäsi idyllisessä rauhassa.
Samassa hetkessä nähtiin hirvittävän tulipatsaan paratiisin portilla uhkaavan miekan kaltaisena kohoavan Kallisen mäeltä suoraan taivasta kohti mustien savupilvien läpi.
Nyt puhkesi äkkiä kova tuuli, hajotti liekit ja heitti tulisateen koko kaupungin ylle, joka pian oli syttynyt neljästä kohtaa.
Muutaman hetken kuluttua pilvenkorkoiset tulikielekkeet muodostivat ristiin rastiin katujen ylle hirvittävän holviston, jonka alla epätoivoiset ihmiset huusivat apua, ja säikähtyneet eläimet juoksentelivat sinne tänne ulisten ja vikisten koettaessaan paeta uhkaavaa kuolemanvaaraa.
Sara Wacklin, Satanen muistelmia Pohjanmaalta
Oulun suurpalosta on kulunut tasan 200 vuotta
(ensi maanantaina)
Vuoden 1822 palo sai alkunsa varhain torstaiaamuna 23. toukokuuta värjärimestari Papen talosta. Ernst Pape oli ruotsalaissyntyinen värjäri, jolla oli verstas Kallisenvirran rannalla, lähellä Raatihuonetta ja lähellä kirkkoa.
Kallisenvirran rannalla oli 1800-luvun vaihteessa monien käsityöläisten mökkejä ja verstaita; alue on Pokkisen ”takana”, nykyisen Ainolanpuiston (Plaatansaaren) ja Lammassaaren välisellä alueella, pienellä mäellä (Kallisesbacke ~ Kallisenmäki).
[Kallisenvirta. Kuva 18.5.2022.]
Palon sammuttua lähes koko kaupunki oli tuhoutunut maan tasalle: yli kolmesataa rakennusta oli palanut täysin tai lähes täydellisesti, ja yhteensä yli 3 000 oululaista oli menettänyt kotinsa. Lähes koko kaupungin tuhonneessa palossa menetti henkensä alle 10 henkeä, mutta kaupungin rajojen sisäpuolella vain 65 rakennusta säilyi tulen tuholta. Olihan Oulukin tuolloin tiiviisti rakennettu puutalokaupunki, jossa paloturvallisuus ei ollut ollut ensisijainen, eikä oikein mikään muunkaan, rakentamistavan kriteeri.
Kuva: Jacob Wallin Oulun palo 1822; Museovirasto.
Kun Raatihuonekn oli palanut, kaupungin hallinto hajautettiin yksityiskoteihin, triviaalikoululle tuho merkitsi muuttoa Raaheen ja (nykyisen tuomio)kirkon raunioiden viereen rakennettiin pienehkö väliaikainen puukirkko. Tuo väliaikainen pikkukirkko valmistui jo marraskuussa 1822 eli puolisen vuotta tulipalon jälkeen. Varsinaisen kirkon säilyneiden kiviosien päälle Carl Ludvig Engel suunnitteli uuden kirkon, joka valmistui kymmenen vuotta suurpalon jälkeen vuonna 1832.
Engel oli yhdessä J. A. Ehrenströmin kanssa laatimassa Oululle myös uutta asemakaavaa. Entistä laajempi ruutukaava tuli voimaan kolme vuotta palon jälkeen, ja se on edelleen Oulun kaupunkikaavan pohjana.