Jos ajatellaan, että meillä on kahdeksan vuodenaikaa, kuten ainakin meillä mökillä on, ja usein ajattelen olevan myös täällä Oulussa, niin nyt ollaan rajalla. Ollaan kevättalven ja kevään rajalla. [kuva eiliseltä pyörälenkiltä Madekoskelle. Ja taas luonnonveden äärellä hyvä.]
Tänä aamuna olin hereillä (paljon) ennen kuin peippo, joka meitä on ilahduttanut jo monena aamuna. Eipä tästä aiemmin heräämisestä mikään voittaja-olo tullut. Ei todellakaan. Päinvastoin. Olinpa päivällä sen verran tokkurassa, että haettuani juhlamekon pesulasta (Valkean 4, krs) seisoin hississä varmaan pari minuuttia ihmetellen jotensakin pysähtynyttä olotilaa. Ja sitten, heti, välittömästi hoksasin painaa nappulan kohti parkkihallia. Vähän on kalvava tunne, että olikohan ihan turvallista olla liikkeellä auton kanssa.
Eikä tilanne oikeastaan parantunut sen jälkeenkään, kun käväisin pankissa ja lähdin ajelemaan kohti hierojaa. Sinne vielä sujui, mutta kilometrin matka sieltä kotiin, oli kyllä luvattoman heikoissa kantimissa. Ei varsinaisesti huipannut, mutta kyllä tarkkaavaisuus oli vähintäänkin heikko. Toivottavasti ei tule toiste tällaista koettua ja tehtyä.
Yritin päikkäreitä, mutta sen verran ylikierroksia, etteihän niistäkään mitään tullut. Illansuussa mukava ylläripiipahdus, söimme kevyesti yhdessä ja nyt, nyt menen nukkumaan. Huomenna on työpäivä ja juhlapäivä. Ja Tyärkin tulee kotikotiin. Siis tuplajuhlapäivä! Buona notte, amici!