Ei oikeastaan tunnu pääsiäiseltä, ei varsinkaan pitkäperjantailta.
Ei lapsuudessani, eikä vielä nuoruudessanikaan, ei edes meidän lasten lapsuudessa, pitkänäperjantaina syöty suklaamunia, eikä muutenkaan juuri juhlittu. Pitkäperjantai oli nuiva, aika iloton päivä. Käytiinpä joskus kirkosssakin.
Mutta tänään meidän lapsenlasten kanssa on vietetty pääsiäistä kaikin asiankuuluvin menoin: on ollut virpomispalkkojen (vaikka sattuneesta syystä virvonta jäikin väliin…) lunastus = Suuri Pääsiäisen Aarteenetsintä, johon Eeviskin eka kertaa osallistui varsin skarppina, mitä veljensä ei oikein hyvällä katsellut.
Sitä ennen syötiin – takautuvasti – Juniorin synttäripäivällinen. Alkuun viherkaalisipsejä ja lammaspateetapaksia, lapsille galiamelonia ja mansikoita, pääruoaksi Lombardialaista broileria tykötarpeineen (mm. insalata caprese ja perhosmakaronia).
Jälkkäriksi tein Mantelimarenki-Daim-jätkskikakun.
Kelpasi lapsillekin, semminkin kun jätin toiselle puolelle puolukat ”vähemmän näkyviksi”. Valmistuu lopulta aika nopeasti.
Ison osan päivästä vietin sapuskan parissa, kuvailin, kokkailin, katoin, koristelin, fiilistelin.
Välillä piipahdin parinkymmenen kilsan verryttelypyörälenkillä: kausi avattu!!! Sulia reittejä ajelin, hissuksiin, tunnustellen. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Ei järin lämmin, mutta silti hyvä!
Ja kunhan oli syöty – vihdoin, lasten mielestä – oli se aarteenetsintä, mutta myös Apsun 7 v. -synttärilahjan luovutus. Synttärit on vasta reilun kuukauden päästä, mutta kun pyöräilykausi on jo alussa… Kuten kaksi vuotta sittenkin, niin nytkin tänä pääsiäisenä, poika sai meiltä etukäteissynttärilahjana uuden pyörän. Ja mikä oli tärkeintä? – Ei väri, ei maastorenkaat, vaan vaihteet! Seitsemän niitä pitää olla! Kujalla sitten harjoituspyöräilyä ja kaikki vaihteet muutaman sadan metrin matkalla piti testata.
Samaan aikaan meillä Eeviksen kanssa superpallolla heittelyä. Keväinen paljas asfaltti tuo pientä riemua eloon monin tavoin!
Ihan mielenkiinnon vuoksi – ehkä vähän historioitsijanakin – kyselin eskarilaiselta, tietääkö hän miksi pääsiäistä vietetään. Sanoi tietävänsä, kertoikin. Tuli mieleen, että pitäisiköhän mummin jotenkin laajentaa maailmankatsomustaan? – Ehkäpä ei.
Ilolla lupasivat tulla taas ylihuomenna syömään.