Nyt on silmät sikkurassa, olkapää tulessa, 400 kuvaa perattuna, editoituna, pakattuna nettikansioon ja linkki siihen valmiina lähtemään asiakkaalle huomenna heti aamusta. Lauantain juhlan kuvauskeikkaosuus on nyt taputeltu. Sunnuntaina en edes aloittanut, eilen oli muita kiireitä, kirjeenvaihtoa ja laskelmien tekoa. Joten tänään on sitten kulunut hyvinkin koko päivä ja ilta duunatessa. Edes lenkille en lähtenyt, mutta siihen oli suurin syy hyytävä sää.
Illalla meni pitkä tovi tyttären kanssa kun luovutin hänelle nyt kevään aikana kaapeista ja mapeista keräämiäni papereita ja koulumuistoja. Kaikki todistukset, paljon päiväkoti-, eskari-, alakoulupapereita, kokeita, piirustuksia, päiväkirjoja, kirjeitä, kaikkia jänniä juttuja. Vedet silmissä naurettiin, ja välillä liikutuksestakin kyynelissä. Myös lasten käsitöitä ja rakkaimpia muistoesineitä olen säästänyt heille.
Olen vuoden kestäneen ”suuren konmarituksen” ohessa pakannut kaikki lasten omat jutut heille luovutettaviksi ja omaan käyttöön. Yli kolmekymppiset eivät onneksi halua niitä hävittääkään, kuten ehkä reilut 10 vuotta sitten muuttaessaan kotikodista uuteen, omaan, itsenäiseen elämään, olisivat tehneet. Tytär varsinkin on muuttanut niin usein, ettei moista ”painolastia” olisi varmaankaan tullut roudattua mukana. Nyt aikoi viedä omaan uuteen kotiinsa.
Joten nämä mapit ja kansiot nyt lähtevät matkaan. Valokuvia, albumeita, ja romppuja en vieläkään anna pois. Minä tarvitsen niitä vielä kauan.