Olemme palanneet viininmaistiaisista. Olimme ystävien kanssa. Olimme pitkästä aikaa yhdessä. Olimme hyvien, todella hyvin viinien äärellä. Puhuimme paljon, puhuimme menneestä, tulevasta, hyvistä hetkistä, peloistakin. Kokemuksia idästä ja lännestä, avusta, sen saamisesta ja antamisesta. Eiväkä jutut tällä kertaa liittyneet (vain) ruokaan ja juomaan.
Mutta kaikkinensa – olipa hyvä. Yhdenlainen ´arki´, arki ystävien kanssa on palannut. Sitä on jatkunut yli 30 vuotta, ja se jatkuu.
Järjestävä osapuoli (Karjasillalla) tarjoili ihan huippuviiniä matkoiltaan Ranskaan – ja Espanjaan. Varsinkin valkoviinit (Domaine Laroche, Chateau de Santenay, Puligny-Montrachet ja Mersault) olivat ihan hurjan hienoja, ja mikä herätti huomiota ”chardonnayn uusi tuleminen”! Minähän olen tästä puhunut, kun syksyn aikana ja sen jälkeen viiniharrastuneisuus on olennaisesti kaventunut (sitä se ikä teettää, vatsa ei enää hyvillä mielin hyväksy kaikkea): Chardonnay on oivallista.
Me puhuimme viinistä, mutta myös linnuista, vanhusten huollosta, Tieto Finlandiasta, eläköitymisestä, Karjalasta, yliopistosta, tieteen tekemisestä, kasvitieteestä ja koirista, reissaamisesta, Lapista, apteekista, tauluista, Olympian matkatoimistosta, lastenlapsista, historiasta, Viipurista, kukista, muttei kyllä mehiläisistä. Niin ja ruoasta ja viinistä – lienenkö tästä jo mainitsinkin. 🙂 Tulevastakin.
On kuulkaa erinomaisen hyvä, että on tällainen ystäväporukka.