Unipäivä(kö?)

Tiedättehän, nykyisin joka ikinen päivä on joku teemapäivä. Kuinka ollakkaan, tänään, täyden kuun jälkeisen yön jälkeen on kansainvälinen unipäivä. Kansainvälinen unipäivä! Kaikkea sitä. Se on kuulemma vuosittainen tapahtuma, jonka tarkoituksena on muistuttaa uneen liittyvistä tärkeistä asioista. Teemoja ovat mm. lääketiede, kasvatus, sosiaaliset näkökulmat ja liikenne. Päivän tarkoituksena on vähentää uniongelmia paremman ennaltaehkäisyn ja unihäiriöiden hallinnan avulla. Kansainvälistä unipäivää vietetään vuosittain kevätpäiväntasausta edeltävänä perjantaina. Nyt siis aiheena on liikenne, matkustus ja valppaus liikenteessä.

Tänään liikennettä on ollut aika vähän, valppaudesta en ole aivan vakuuttunut, – koetin olla huolellinen. Matkustus on vahvasti haaveissa. Tänä vuonna vielä reissataan, uskokaa pois! Eikä reissussa liikoja nukuta.

Unipäivän aamuna olisi tietysti suonut heränneensä virkeänä, että olisi tullut nukuttua unia näkemättä. – Nope! Eihän se nyt niin mennyt. Ihan yliarvostettua moinen nukkuminen. Toisin toivoisin, että osaisin käyttää nuo unettomat hetket johonkin muuhun kuin vatvomiseen.

Tänään – tai ainakin tällä viikolla – on ollut sellainen tilanne, että on tullut to-del-la paljon sähköposteja, tapahtumakutsuja, jopa kuvauskyselyjä. Kalenterimerkintöjä ja yhden tarjouksenkin olen tänään jopa tehnyt. Apua, – onko lähdettävä tästä kotoilukuplasta ihmisten ilmoille?  – Sehän voi olla mukavaakin. Että näkisi muitakin kuin ihan lähipiiriä.

Ruoka on keino ”lähteä” vähän kauemmas: Sorrenton sitruunoita, Caprin salaattia, Lombardian broileria… Niitä sekä italialaista gelatoa tänään kahden hengen dinnerillä. Tuohon broiler-ruokaan palaan vielä.

Levollista, hyvä unista viikonloppua kaikille!