Vähän sellainen ”kun en muutakaan voi” -päivä tänään. Ja myös ”siivoan ja järjestelen kaiken kotona, niin kyllä muutkin asiat järjestyy” -fiilis – vai onko sittenkin kyse vain harhautuksesta?
Muistanpa vuosikymmenien takaa, kun töissä eräs oppiaineen opettaja (olin silloin itse vielä sekä opiskelija että tutkimusapulainen) seisoi työhuoneeni ovella – taas kerran narisemassa ja esittämässä omia tulkintojaan maailmasta ja yliopistopolitiikasta, johon minä en edes (silloin) osallistunut – että miksi minulla on kaikki niin tip-top, ei mitään paperiläjiä pöydällä, ei kirjapinoja lattialla, ei kiirettä mihinkään – eikö minulla ole töitä vai miksi moinen tyhjyys? Epäkaoottinen työpisteeni ei ollut hänen mielestään oikein normaalia.
Muistan vastanneeni, että yritän edes ulkoisella järjestyksellä saada sisäisen sekavuuden asettumaan … En kyllä muista, mikä silloin oli ”sisäistä sekavuutta”, mutta kyllä tuossa vastauksessani on pieni pala olennaista. Järjestys kirjoituspöydällä, jääkaapissa, liikuntakalenterissa helpottaa oloa, mielen myllyrrystä ja ristiaallokkoa kehossa. Eikä ole kyse siitä, että rakentaisin kulissia edes itselleni, vaan enemmänkin siitä, että tekeminen, puuhailu, sijaistoiminnot, yritys tehdä ”edes jotain” helpottavat hiukkasen ja ”teenpähän edes jotain”.
Noh, en tänään kovin syvissä vesissä ole sukellellut, mutta siivoilu, hiihtäminen, järjestely, listojen teko ovat olleet tälle sunnuntaille oikein hyviä puuhia.
Viime vuosina Mauri Kunnaksen kirjat ja piirrokset ovat olleet tärkeitä minunkin elämässäni, ja viimeksi toissapäivänä annoin pienille uuden ”Etsi ja löydä” -kirjan (Herra Hakkarainen reissussa) joten tämä Twitterissä vastaan tullut Koiramäen #slavaukraini pysäytti. Tämäkin.
