Mökkipihaan jäivät urpiaiset, pienet sympaattiset lapintiaiset, punatulkut aamiaiselle kun me suuntasimme etelää kohti.
Sujuvasti hyvässä säässä taittui 480 km:n matka pihasta pihaan; tauko Rollossa, kahvit ja kuskin vaihto. Tasatunnein kuuntelimme radiosta uutiset, muutoin matka sujui äänikirjaa kuunnellen. Molemmissa, uutisissa ja äänikirjassa päähenkilönä sama tyyppi. Kuuntelussa oli tutkiva journalisti ja Moskovan kirjeenvaihtaja Catherine Beltonin kirja Putinista ja hänen KGB-opeistaan ja toimistaan. Ihan niin kuin ei ilman tuota kirjan tuomaa uutta tietoa olisi jo tarpeeksi huolestunut ja pelokas olo.
Liki 600-sivuisesta kirjasta ehdimme kuunnella vain viidenneksen, – ehkä on kuunneltava loppuun, mutta vain tunti päivässä, eikä viimeiseksi illalla. Mutta hyvin informatiivinen kirja se on: Putinin sisäpiirissä. Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan. Beltonilla on kirjassaan paljon lähteitä, kirjeenvaihtajan kokemus sekä valtava tutkimus- ja taustatyö takanaan, eikä teksti vaikuta disinformaatiolta, vaikka melkein niin toivoisi.
Kotona melkoinen pino postia, jota vaatii minulta huomiota ja toimia, kalenteriin oli laitettava on jos jonkinlaisia merkintöjä. Ja kyllä minä jo ohuesti lyijykynällä merkitsin jo seuraavan mökkimatkankin. Ihan vaan varuilta. 🙂
Vielä muutama osanottokortti oli postissa. Niistä kiitos, ja kiitos vielä kaikille, jotka täällä blogissa tai ”ohi” blogin, sähköpostitse tai muuta kautta olette myötäelämisenne ilmaisseet. Sellainen tuntuu hyvälle.