Meidän kujalla on seitsemän taloa. Muutama vuosi sen jälkeen kun me olimme tänne talon tehneet ja uuteen kotiimme muuttaneet (1987) kujalla lisääntyminen vauhdittui muidenkin kuin meidän toimesta. 1990-luvun puolivälissä ”kujalaisia” oli yhteensä 29. Meidän tänään 31 vuotta täyttävä Juniori oli nuorin koko sakista. Nyt kujallamme asuu enää 11 henkeä, meitä ”alkuasukkaita” on vain seitsemän. Nuorimmat ovat muuttaneet pois, muutamia joukostamme on jo edesmenneitäkin. Eksnaapurit ovat muuttaneet kerrostaloon. Väki vähenee…
1990-luvulla ja 2000-luvun alussa oli moniakin yhteisiä juhlia, eivätkä ne aina olleet vain rippijuhlia tai lakkiaisia, vaan oli uudenvuoden kekkereitä, kesäjuhlia, Tupperware-kestejä, piknikkejä Iihin, grillijuhlia, vappubrunsseja. Aika usein on me taidettu olla promoottoreina/järjestävänä osapuolena. Eivät aina kaikki olleet paikalla, eikä juhlia tai muuta aktiviteettia koko porukalla ollut kovin usein, mutta oli kuitenkin. Lapset kulkivat talosta toiseen, usein kyllä juurikin meille, vanhemmat pysähtyivät postilaatikolla ja lumitöitä tehdessä juttelemaan. Jonkinlaista yhteisöllisyyttä siis.
Viime vuosina kanssakäyminen on vähentynyt, onhan väkikin vähentynyt…
Onhan tässä pitkään ollut mielessä kutsua naapuri, leskeksi jäänyt P. meille lasilliselle, mutta tänään se vasta saatiin aikaiseksi.
Tein meille kolmelle pienen päivällisen, hyvää yritin, ei tullut priimaa, mutta syötävää kuitenkin. Mutta eipä se ruoan laatu nyt ollutkaan tärkeintä. Oli hyvä puolin ja toisin jutella, kuulla kuulumisia ja vaihdella tietoja, – myös kauempaa kuin vain kotikujan piiristä.
Ruokapöytä on aina hyvä tapa viettää aikaa yhdessä.
Naapurit ovat kyllä tärkeitä. Meillä on kiva pieni taloyhtiö ja tuntuu turvalliselta ja tärkeältä, että kaikkien kanssa ollaan jollain lailla tuttuja. Moikataan, vähän jutustellaan, välillä vaihdetaan kuulumisia pidempäänkin. Lapset tuntevat kaikki ja jäävät mielellään juttusille, jos naapureita on pihalla Yhteiset pirskeet olisi kyllä kivoja. P on hallituksessa, yrittää saada minua sinne – alkaisi kuulemma tapahtua
Ei muuta kuin hallitukseen ja pilheet pystyyn. Yhdessä oloa, tekemistä ja grillaamista, kilpailuja lapsille. Vappubrunssinyyttärit?
MInäkö ajattelen aina kaikkea ruuan kautta? No ei se naapuruussuhteissakaan ole huono asia. 🙂