Eihän se taaskaan mennyt niinkuin Strömsössä.
Hienon hieno Yucca-palmu-istutusideani ja sen toteuttaminen alkoi eilen aika hyvin. Sain homman ”perustukset” alulle. Tänään kun oltiin pienten kanssa vietetty reipas, mukava päivä humputellen Talvikylässä, Mäkkärilltä ja mummi-papalla ja olin vienyt lapset äidilleen Haukiputaalle, päätin saada homman Festassa päätökseen.
Käärin hihat ja ryhdyin toimeen; enkä mitenkään hifistellen tai lauleskellen, vaan todella tarmolla ja tarkoituksella saada vähän ylikierroksia tasaantumaan. Oli vielä päivän liikunnan jälkeen tarvetta purkaa patoutumia liikkumalla. Ja minä liikuin, sydämen rytmihäiriökin taisi hetkeksi säikähtää ja tasaantua moisesta. 🙂 Minä en kyllä tasaantunut.
Ja pienestä viherrempan tuloksesta tuli hyvä? Ei tullut. Tai ehkä tulee, mutta ei tullut vielä. Festa on nimittain ihan hirvittävässä siivossa ja ohuen multapölyn peittämä. Mutta kolme palmua on istutettu, eivätkä huoju! Ovat sen verran voimallisesti juntattu kukka-altaisiin.
~~~~~~~~~~~~~~~~
Luulin jo tässä parin viime vuoden aikana oppineeni, että kaikkeen tulevaa koskevaan – varsinkin pitkään odotettuun – pitää laittaa ainakin kolme, jollei seitsemän tai seitsemäntoista jos-sanaa. En ollut oppinut. Ja se tekee ihan hiton kipeää – taas.
Eikä tässä ole kyse yuccapalmuista
Hyvä on.
Mutta en minä menneisyydessä elä,
vaan unelmat edeltä käsin.
On minussa se vika.
(Juice Leskinen)
Yritin, hiihtää teidän luotanne lähtevän ladun auki, leveämmillä suksillani. Jälki oli jo lumipyryihin hävinnyt, keltaisia nauhoja seurailin. Lämpöä oli +3, tarpomiseksi meni, luovutin moottorikelkkauran jälkeen, upotti liikaa ja kunto loppui, alla, kun oli jo lenkki koneladulla. Pitää jatkaa aamupakkasella.
Sitä latua minäkin (ja Pehtoori) koetin pitää liukulumisuksilla auki, mutta pyryjähän riitti – ja riittää. Juuri sen kelkkauran jälkeen olin tuhannen eksyksissä. Ei ihme jos kunto loppui tuollaisen jälkeen. Mutta toisaalta, haitanneeko. Huomenna voit jatkaa, mutta eihän sekään siellä ole ”pakko”. Nyt kyllä vähän toivon, että olisin aamulla minäkin siellä tarpomassa. 🙂
No just! Tänään sitten aamulla pukersin ladun Rönkönlammelle, on kyllä kuin keitetty spagetti, erinomaisen mutkainen. En aina löytänyt niitä keltaisia merkkejä ( lähdin myös vähän välillä seurailemaan metson jälkiä). Perille päästyäni huomasin, jonkun ajaneen oikein koneladun sieltä Hangasojan alkupään mökeille ( niille toisen tien varrella oleville). Huomenna pukerran sitten yhdysladun tälle koneladulle. Miten tästä suorittamisesta oikein pääsisi eroon, nautin kyllä joka hetkestä.
Hienosti olet suorittanut. 🙂 Ylähangasojantien varteen oli kai ajettu latu jo silloin kun me olimme.
Meillä oli vähän puhetta että josko ensi syksynä ennen lumen lumia laitettaisiin uudet merkit Alahangasta Rönkönlammelle niin voisi sitten talven tullen helpommin pitää yhdyslatua auki.
Aurinkoisia päiviä sinne – meilläkin on aie vielä näille lumille kerran tulla, mutta taidetaan taas mennä ristiin.