On Suomen luonnon päivä. Edeltäneisiin viikkoihin verrattuna luonnosta nauttiminen tänään aika vähäistä, sentään kävin metsien läpi kympin hiihtämässä Kuivasjärvelle ja takaisin. Kovin oli tasaisen oloista, sekä maasto että kulku. Mutta aurinko paistoi oikein keväisesti. Kaupungissakin on luontoa nautittavaksi asti.
Aamulla oli kyllä mukava kokemus olla pitkästä aikaa ei-metsäläinen. Oikein pukeuduin kun lähdin kaupungille: farkut, pitkä talvitakki, kaunis huivi – ja meikkasinkin.
Paljon oli moisella merkitystä kun kaupunkiasioilla kävin magneettikuvausputkessa loikoilemassa [jos olisi ollut eka kerta, olisi voinut kyllä vähän pelottaa, oli niin kylmäkiskoista koko operaatio] ja hautausmaalla. Mutta olinpahan ihan kaupunkilainen kuitenkin. Viikonloppuna voisi jo harkita jotain kulttuurientoakin: leffaa tai museota. Maailma avautuu ja ahdistaa yhtä aikaa.
Tänään on perhepiirissä tärkeä päivä, kun Esikoinen on muuttanut Helsingistä landelle (= Järvenpäähän). Eipä tällä kertaa oltu muuttopuuhissa mukana ja apuna. Niin se elämä kulkee…