Eilen tein pitkästä aikaa cannelloneja, ja lupasin ohjeen niiden tekemiseksi kirjata tänään. Alla ohje, ja myös tarina cannelonien syntyhistoriasta.
Cannellonit (La Festan tapaan)
400 g naudan jauhelihaa
1 rkl oliiviöljyä
2 salottisipuli
2 valkosipulin kynttä
2–3 porkkanaa
2 rkl punaista pestoa tai tomaattipyrettä
½ ruukkua basilikaa
1 rkl kuivattua timjamia
1 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
loraus lihafondia
1–2 tl suolaa
1 prk kirsikkatomaatteja (Mutti)
16 canneloni-putkea
valkokastike:
2 rkl voita
1–2 rkl vehnäjauhoja
4 5dl (ruoka)kerma-maitoa
200 g (mozzarella)juustoraastetta
päälle:
pecorino- tai parmesaaniraastetta
Uuninlämpö 180 astetta
Kuumenna pannulla ruokaöljy ja kuullota sipulia voin viisi minuuttia. Lisää valkosipuli jatkaen kuullotusta vielä pari minuuttia. Lisää joukkoon jauheliha ja ruskista se. Lisää joukkoon raastettu porkkana ja pesto tai tomaattipyre.
Mausta seos ja lisää kirsikkatomaatit. Anna kastikkeen hautua noin 20 minuuttia.
Tee seuraavaksi valkokastike: sulata voi paksupohjaisessa kasarissa, lisää jauhot ja sekoittele muutama minuutti. Lisää kerma-maito ja sekoittele ettei kastike paakkuunnu. Keittele parisen minuuttia ja ota sitten liedeltä, lisää kuumaan kastikkeeseen juustoraaste.
Levitä vuoan pohjalle paseerattua tomaattia. Siirrä jauhelihakastike tukevaan pursotinpussiin ja leikkaa päähän cannelonien kokoinen aukko. Täytä canneloni-putkilot jauhelihakastikkeella ja asettele ne vierekkäin vuokaan. Levitä päälle valkokastike ja ripottele pinnalle parmesaaniraaste.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 35–40 minuuttia. Anna jäähtyä ja tasaantua tovi ennen tarjolle asettamista.
Cannelloneilla kerrotaan olevan aika lyhyt historia. Pikkuisen reilut satavuotiaita vasta ovat.
Tarina tosin alkaa jo 1800-luvulta, Sorrentosta. Siellä pappiskoulutuksessa ollut (ja aviottomuuteen lupautunut) nuorimies rakastui, jätti pappisuran ja vei rakastettunsa vihille. Avioitumisen jälkeen heräsi kysymys, millä elättää perheensä? Mies päätti vuokrata pienen kellarihuoneen ja perustaa sinne ´Osterian´. [Osteriassa tarjoillaan perinteisesti viiniä ja pieniä ruoka-annoksia.] Pappiskokelaan osteriasta tuli varsin suosittu, ja se sai nimekseen La Favorita.
Paikalliset tosin tunsivat miehen edelleen tulevana pappina ja siksi osteria tunnettiin myös toisella nimellä Parrucchiano, joka tarkoittaa seurakunnan pappia Napolin murteella. Kokin taidoissaan edennyt mies pystyi tekemään osteriastaan trattorian. Lopulta se periytyi sisarenpojalle (Salvatore Coletta), joka kehitti vuonna 1907 canneloni-pastan. Uusi pastaruoka sai niin suuren suosion, että sitä tultiin syömään sankoin joukoin eri puolilta Italiaa.
Aitoon napolilaiseen cannelloniruokaan ei kuulu valkokastike, mutta ohjeessani se on. Siis ei ole ”aito-napolilainen”. Aika useassa ohjeessa on, että cannellonit täytetään ”kuivalla” tomaattikastikkeella ja sitten päälle laitetaan kosteampi juustokastike. Noin minäkin ennen tein: nyt olen löytänyt tämän laiskan kokin version: tomaattikastike tehdään niin löysäksi, että sitä on mahdollista pursottaa. Ja hyvää tulee silti! Perfetto!
Cannellonejahan voi täyttää vaikka ja millä. Kasvis-, tonnikala-, kylmäsavulohitäyte – kaikki käy. Lämpimästi suosittelen.
Tänään leivinuuniin kasvis-lihapata; hyvä oli hiihdellä ja skannailla kuvia kun ruoka muhi pitkään ja hartaasti. Hyvää oli sekin.
~~~~~~~~~~~~~~~~
On 82 vuotta siitä, kun talvisota päättyi (13.3.1940). Päättyisipä nyt yksi toinenkin itäisen naapurin syyttä aloittama sota. Päättyisipä ilman, että seuraa jatkosota, päättyisipä ilman enää yhtäkään sotarikosta, ilman yhtäkään lapsen, äidin, perheen lähettämistä pakolaisiksi. Päättyisipä.