Yöllä oli noussut myrsky ja myräkkä. Iso myräkkä.
Ei niin, että olisin siitä mitään tiennyt ennen aamua. Oli melkein ”pakko” herätä, brunssin olin luvannut kahdeksaksi.
Eikä sitten sen jälkeen ole tarvinnut peukaloita pyöritellä. Kaksi maailman parasta liikuttajaa ovat taanneet mummin hyötyliikkuvan ja nauttivan koko päivästä.
Aamupäivällä oltiin koko poppoolla tekemässä lumitöitä, tolskattiin mökkipihalla. Ja vaikka Apsun kanssa aiottu ladulle lähtö Laanilaan päätettiin tuiskun ja umpeutuneiden latujen vuoksi siirtää huomiselle, poika halusi silti hiihtämään. Niinpä eilen liukulumisuksilla tehty latupohja oli enemmän kuin hyvä olla olemassa. Sinnehän me mökkipihasta lähdimme. Eikä jonkin verran vaikeahko taival kuusivuotiasta lannistanut: sinnillä mentiin loivaan ylämäkeen kilometrin verran ja riemulla ja taidolla takaisin.
Eikä siinä suinkaan vielä kaikki: ”mummi, tuu!” – ja liike jatkui.
Pikainen käynti Kuukkelissa (mummi, voitaisko me saada tällaiset (lelut)?), lounastauko ja pieni lepo (= iltasapuskan misat = pottumuuri valmiiksi, laskiaispullat täytetyksi) ja sitten kylpylään, jossa oli kiitettävän vähän väkeä.
Elokuussa olimme viimeksi samalla poppoolla: ja vaikea uskoa, että samoja lapsia oli tänään mukana. Kaikki arkailu tipotiessään, Apsu oli eskarin uimaviikolla oppinut uimaan lähes ilman apuja ja Eevis tiesi, miten kylpylässä ollaan, vailla ujoilua, aristelua ja ettei vettä tarvi pelätä, luotti että voi pitää kädestä jos siltä tuntuu. Ei kyllä paljon tuntunut: ”Ei taavi pitää kii!” Saunassa mummi kuitenkin sai tuntea olevansa tarpeellinen.
Poron paistikäristys ja perunamuusi upposivat mukisematta! Ei tarvinnut kehottaa syömään, ei odottaa että lapsillakin lautanen tyhjenisi. Perjantaikarkkien, pullien ja kahvin, aikuisilla aika napakan, uuden Torresin Priorat -viinin (joka vaati ruokaa oheen) jälkeen olisi ollut houkuttelevaa simahtaa telkkarin tai vaikka lautapelien ääreen. Niin teimmekin toviksi, mutta sitten tuli komento: nyt lähdetään ulos!
Olihan meillä Kuukkelista hankittu uusi taskulamppu ja otsalamppu, lempeää pimeyttä, paljon uutta lunta, valkoiset hanget, eilisen jälkeen korkeammaksi kasattu mäki ja lumilinna pihalla. Ja Eviksen (mielikuvitus)kaveri Annikin halusi mukaan kun iskä heitteli lapsia hankeen, kun laskettiin mäkeä ja tuiskusta huolimatta poltettiin isot tähtisädetikut!
Ja sitten vielä illan lopuksi palkintojen jako ja lasten oma Mario & Luigi -show. Vedet silmissä nauroimme. Ihan hulvaton esitys täysin spontaanisti. Ja komidienne ja isoveljensä ilmoittivat että huomenna jatkuu ja taas pitää taputtaa. Lupasimme, huomiseen …