Ajeltiin mökille tänään.
Iltapäivällä mökkipihaan kääntyessä täysin kirkkaalla taivaaalla, Tuulentuvan yllä, oli yksi purppurainen pilvi: äiti toivotti tervetulleeksi.
Olen ihan varma siitä, ja niinhän ne taas silmät kostuivat. Pilvi oli niin ”äidin värinen”. Lohdullinen tunne ja ajatus.
Koko tulomatkan paistoi aurinko, ja melkein täysi kuu oli edessä, koko päivän sekin. Eilisen lumimyräkän jälkeen pellot samettisen kimmeltävän hangen peittämiä, metsissä puiden oksilla kristallia, täällä ylhäällä kynttiläkuusissa tykkyä. Kiitollinen jo matkasta, taipaleella olosta, saatikka tänne tulosta.
Revontuliakin oli vielä luvassa tälle vuorokaudelle, joten kävinpä äsken Kaunispäällä. Olisinpa muistanut ottaa kotoa jalustan mukaan.
Reposia oli, samoin ihan hirmuinen tuuli. Mutta minulla ei keinoa saada kameraa pysymään pitkää valotusaikaa paikoillaan; kuvat sen mukaisia.
Herkällä mielellä, kuvattu ja kirjoitettu !
Herkkyys on usein hyväksi, joskus se sattuu.