Retriittiviikko, hiljentyminen, somen minimointi, Whatsapp tauolle, jotain tällaista meillä oli ajatuksena tälle maanantaille.
Tuskin on montakaan kertaa WA laulanut kuten tänään. Suuntaan jos toiseen. Eikä Kuukkelin tulipalo ole ollut ainoa syy, vaikka onhan se täällä ihan valtavan iso ja surullinen asia. Kyllä minä taas sain silmäkulmia pyyhkiä kun kymmenen aikoihin oltiin katselemassa sammutustöitä ja tuhon jälkiä.
Kuukkeli on ollut minun ja perheen – vanhemmistani Eevikseen asti, neljän sukupolven ajan – legendaarinen kauppa mökkilomilla ihan sen perustamisesta lähtien. Ollaan oltu Kuukkelin kanta-asiakkaita vuodesta toiseen. Se on ollut yksi ”nähtävyys” myös kaikille vieraille, lapsille ja aikuisille, jotka ovat mökillämme olleet. Kuukkeli on vilahdellut myös tässä blogissa tuon tuostakin, onhan se ollut niin olennainen osa mökkieloamme.
Ja tänään siitä (ja Apteekista, postista, Alkosta, pyörävuokraamosta, taksiasemasta, joita kaikkia on käytetty) on jäljellä vain tuhkakasa. Ja savua.
Tämä kuva on puolenpäivän jälkeen ottamani, tulimme silloin pohjoisesta päin kohti Saariselän keskustaa.
Palasimme silloin Ivalosta, jossa oli käytävä kaupassa. Ja apteekissa hakemassa koronatestejä, niillekin ilmeni tarvetta, sillä heti aamulla saimme tiedon altistumisesta.
Emme suinkaan olleet ainoita, jotka olivat jo aamusta ajelleet ruokaostoksille, postiin, Alkoon ja apteekkiin Ivaloon. Melkoinen trafiikki oli sekä mennessä että tullessa, ja kaikissa kaupoissa väkeä kuten tavallisesti ehkä perjantaisin. Me lastasimme kärryyn viikon ruoat, vessapaperia ja muuta ”huoltovarmuustarviketta” paljon enemmän kuin kertaakaan koronan alkuvaiheessa kaksi vuotta sitten. Melkein tuli sellainen hamstrausolo.
Olimme päättäneet varmuuden vuoksi hankkia viikon ruokavaraston, ”josko vaikka sairastutaan ja on eristäydyttävä”. Nythän ei kyllä enää, ainakaan oireettomien rokotettujen, tarvitse jäädä karanteeniin altistumisen jälkeen, mutta ostettiinpa kuitenkin sapuskaa olikein kunnolla. Totta puhuen siksi, ettei tarvi ihan heti uudestaan Ivaloon ajella. Sinne kun on kuitenkin yli 70 kilometrin matka edestakaisin mökkipihasta. Ei ihan kahvipaketin tai broilerfileiden takia viitsi piipahtaa kaupassa.
Testitkin sitten tehtiin, ja ainakin tänään olivat negatiivisia. Joten ei mitään syytä, miksei olisi lähdetty hiihtämään. Sellainenkin poikkeustapaus tänään, että lähdettiin ladulle kimpassa. Yleensähän me lenkkeillään, pyöräillään ja hiihdetään erikseen, koska 1) Pehtoori menee paljon lujempaa kuin minä 2) lenkillä on hyvä tilaisuus olla itsekseen, miettien tai olla miettimättä 3) aika usein olemme lähdössä liikkumaan vähän eri aikoihin. Mutta hyvin se tänään meni. Poroaidalla (Inari-Sodankylä paliskuntaraja) jopa pieni hengähdystauko, ja sain Pehtoorin kiinni. 😉
Mökille palattua taas paljon viesteilyä nuorten kanssa.
Nyt väsy, on ollut kaikenlaista muuta kuin mielenrauhaa. Mutta kyllä tämä taas tästä tasaantuu.
Sinä tulit heti mieleeni, kun kuulin tuosta kauheasta tapahtumasta.
Ei oikeastaan yhtään ihme, vaikka Kuukkelin minuun (blogini juttuja iät seuranneena) yhdistitkin.
Tyttären (joka on täällä ollut yhteensä 6 kk etätöissä) esihenkikökin oli eilen teams-palaverissa kysäissyt esikoiselta ”onko se teidän lähikauppa, joka palaa”.
Vaikka muistanet minun välillä mutkuttaneen, että pohjoinen ei oikein ole ”mun juttu”, niin Saariselkä on tullut tärkeäksi paikaksi. Siihen liittyy kauniita muistoja. Aamulla kuullessani tulipalosta, tuli minullekin itku. Kuukkeli oli jotakin niin omintakeista ja lämmintä.
Kovasti mietin myös lomailijoiden lisäksi paikallisia, joiden elinkeino hankaloituu taas uudella tavalla.
Niin siis Anneli…
En oikein muista sinun ”mutkuttaneen”, mutta muistan, että sinäkin olet Saariselällä usein käynyt ja viihtynyt.
Kyllä Kuukkeli on/oli ihan erityinen. Ja erityinen on myös Antero (kauppias)! Vaikka ikää ja varallisuutta olisi nyt löydä hanskat palaneeseen tiskiin ja vetäytyä takavasemmalle, ei hän mitään sellaista tee. Nousee Fenix-lintu tuhkasta ja vuokrasopimus väliaikaisista kauppatiloista oli edellisen kaupan vielä savutessa jo tehty.
On tämä tragedia paikallisille iso: juuri kun koronakurimuksen jälkeen koko Saariselkä oli taas täyteen buukattu, kaikille töitä ja toimeentuloa ja toivo tulevasta taas olemassa, niin sitten tämä.
Turisteille on kyllä järjestetty ruokakuljetuksia, kauppareissuja Ivaloon, ja tehty kaikki mahdollinen. Yhteisöllisyys on täällä hienoa!
Surullinen uutinen ja ihan kamala isku sesonkiaikaan.Toivottavasti pian uusi Kuukkeli kylälle!
Olis tuo korona riittänyt,ei enää tämmöistä.Toivotaan parempaa tulevaisuutta Saariselälle!
Juuri noin. Mutta kyllä Antero kaupan pystyyn saa. Jollei hän, niin ei kukaan.
Kuukkeli on ollut hänen elämäntyönsä, hänen työnsä ja elämänsä. Eikä aio siitä luopua.