Lisälyöntejä niin paljon, että kuoppiin uponneet silmät tuntuvat pompahtelevan silmälaseihin. Päässä ja rinnassa jumputtaa, mutta sehän vain tarkoittaa, että sydän on paikallaan ja toimii. Tosin vähän turhankin tiuhaan tuntuu toimivan. Mutta eihän se haittaa, siinäpä jumputtaa.
Hassu ristiaallokko-olo, sillä toisaalta nämä päivät ovat olleet hyvinkin verkkaisia ja tekemättömiä.
Tänäänkin, kuten monta kertaa parin viikon aikana, on tullut ajatelluksi: ”pitääpä muistaa kertoa äidille”, ”hei, mämmiä jo pakastealtaassa, vienpä pikkuroppeen, josko maistuisi”, ”laitanpa lapulle, että muistan kysyä, kuka olikaan tässä kuvassa…”, ”huomenna en taida ehtiä Vuoksiin”…
Takaumia paljon, unissa ja hereillä. Pienet olivat tuossa illansuussa isänsä kanssa syömässä ja minulla ajatukset palautuivat kahden viikon taakse: silloin ei syöty meillä. Silloin kävin päivälläkin, kesken ”perhepäivähoidon”, äidin luona. Tänään en, en tietenkään. Onko siitä vain kaksi viikkoa?
Myös unissa olen ollut menneessä: monena yönä olen ollut Särkisalossa (toisen evakkomatkan kohde) ja kerran Virpiniemessä hiihtämässä.
Ihan selvästi mieli tekee kovasti töitä, eikä vielä ymmärrä luovuttaa.
Sitten sellainenkin merkillinen tunne, että meillä on täällä kotona paljon enemmän tilaa kuin ennen. No totta; olenhan minä omaa kuolinsiivoustani, konmarittamista tai whatever tehnyt koko viime vuoden lopun ja tilaa on tullut, mutta tämä tunne on jotenkin eri syistä johtuva. Sellainen ilmava tuntuu koti olevan. Ja minulla tuntuu olevan hirmu paljon aikaa, olenkin ihan vain istuskellut, katsellut lumituiskua, miettinyt tulevia, menneitä ja tätä päivää. Vailla ahdistusta mistään. Eikä suorittamisen häivääkään.
Ilon rippusia, odotettavaakin on.
– Enkö siis vieläkään ole oppinut!!! Pessimisti ei pety,- mutta haaveilija useinkin.
Mutta silti. Silti haaveilen ja uskon hyvään. Pax et bonum* teille kaikille muillekin.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
* Umbriassa Assisin kaupungissa, jossa toukokuussa keväällä 2012 kävimme kerran viikossa asuessamme läheisessä Collazzonen kylässä, on kaikkialla seinälaattoja (ja pensasleikkauksia), joissa toivotetaan ”pax et bonum”.
Se on Franciscus Assisilaisen tervehdys: ”rauhaa ja hyvää”.
