Olin pitkällä lenkillä tänään, en edes kuunnellut kirjaa, kunhan tepastelin. Nautin pikkupakkasesta, lumiharmaasta maisemasta, tavallisen arjen soljumisesta ympärillä. Nautin siitä, ettei tarvitse kontaktiseerata kenenkään (Pehtooria ei lasketa 🙂 ) kanssa livenä, saatoin kulkea ja olla vain itsekseni.
Ja sitten yhtäkkiä Kalevan toimitalon nurkalla tupsahti eteen tällainen roskis. Siitä tuli mahdottoman hyvä mieli. Hymyilin vielä pitkän matkaa sen jälkeen. Tiedä häntä miksi, mutta jotenkin tuo lämmitti.
Tämä lämmitti vähintään yhtä paljon kuin se, kuinka ärsyttää silloin kuin näen esimerkiksi tunturissa retkeilijöiden jättämiä roskia tai kaupungissa sprayauksia kauniiden vanhojen talojen seinissä.
Tiedättekö, mitä on ”bujoilu”? – Se on kalenteri, muistivihko, päiväkirja, to-do- ja bucket-listaus yksien kansien sisällä. Iltalehden artikkelissa selitetään aika hyvin mistä on kyse.
Minulla on käytössä paperikalenteri (kännykkäkalenteri ei oo mun juttu), muistikirja oli työelämän palaverimaailmassa ihan ehdoton, mutta olen tarvinnut sitä aina, nykyisin mm. kuvausprojektit on siellä, to do -listoja ilman en tule toimeen vieläkään, ja päiväkirjahan on tämä blogi. Näin ollen, minulla on kaikki bullet-journal -osaset käytössä. Ne eivät vain ole yhdessä paikassa.
Kun olin Torniossa opiskelemassa, meidän neljän hengen opiskelijakimppakämpässä yksi minua huomattavasti nuorempi perheenäiti, sanomalehtikuvaaja, kilpaurheilija kertoi minulle bujoilusta, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Hän aloitti bujoilun juuri silloin: hän oli hankkinut vihkon ja tusseja ja jotain teippejäkin, ja oppituntien jälkeen ja välissä värkkäili uutta vihkoaan bujo-kalenteriksi. Ja houkutteli minua aloittamaan yhtä aikaa. Vähän harkitsin, seurasin sivusta hänen touhuaan, mutta jätin sikseen.
Mutta tänään minä olen vähän jotain sen suuntaista puuhannut. Saapa nähdä tuleeko tästä mitään, ehkä palaan entiseen käytäntöön, mutta kokeilen. Avoimin mielin …