Kävin aamusella pikaisen pyrähdyksen apteekissa ja Valkeassa, jonka aulassa oli ennakkoäänestyspaikka. Pienen hetken mietin, että nythän äänestän, onpahan sitten hoidettu. Minun ikäpolvelleni kun äänestäminen oikeasti on oikeus, mutta myös velvollisuus: kuuluu äänestää, kun siihen on oikeus ja mahdollisuus! Lähes kaikissa mahdollisissa vaaleissa olen äänestänytkin. Mutta: nyt nämä aluevaalit ovat vähän sellainen epämääräinen juttu, en ole ainakaan vielä perehtynyt niin paljon, että tietäisin ketä äänestäisin, joten ainakin tänään jäi äänioikeus käyttämättä.
Olen ymmärtänyt, että aluevaaleissa on kyse mm. aika isosti kotiseudun (hyvinvointialueen) terveydenhuollon hallinnasta ja järjestämisestä. Eikös nämä asiat ole nyt viimeisen vuoden olleet aika lailla tärkeässä omassakin elämänpiirissä, joten eikö nyt kannattaisi ryhdistäytyä ja etsiä ehdokas, jonka uskon edistävän asiaa toivomallani tavalla? Tästähän demokratiassa on kyse, eikö?
Hieman skeptisesti kyllä suhtaudun siihen, että kukaan ehdokkaista olisi ryhtymässä ajamaan sellaista ”sote-uudistusta”, jota minä olen varsinkin kuluneen viikon aikana, toki oikeastaan aina, kaivannut: perhelääkärit takaisin! Tai noh, onko niitä koskaan oikein ollutkaan, mutta …
Tiedän, että omalääkärisysteemi on olemassa, mutta tarkoitan sen viemistä uudelle levelille. Kuinka olenkaan kaivannut sellaista, että voisin tarvittaessa soittaa [ei mitään automaattivastaajia, ei nettivarauksia] tutulle sairaanhoitaja-vastaanotto-ihmiselle, joka huolehtisi, että pääsisin/pääsisimme vastaanotolle tai että lääkäri tarvittaessa tulisi (hoiva)kotikäynnille.
Paikalle tulisi sellainen lääkäri, joita vanhoissa amerikkalaisissa elokuvissa tai englantilaisissa romaaneissa on tapana olla: jo keski-iän loppupuolella oleva, vähän pyylevä mieslääkäri (se sitten siitä minun feminismistäni), jolla olisi kellonvitjat liivintaskussa, valkoinen takki auki, paksut pulisongit, lempeä, rauhallinen ääni ja olemus sekä viisas, myötäelävä katse. Ja ehdottomasti kädessään ruskea pintanahkainen, messinkihelainen lääkärinlaukku! Eivätkös nämä kaikki ole merkkejä asiantuntemuksesta, alan uusimman tiedon ja taidon hallinnasta?
Hän tietäisi tautihistorian, lääkeallergiat, perinnöllisyydet, elinolot, osaisi neuvoa ja rauhoittaa, määräisi lääkkeet ja levot, kysyisi kollegaltaan neuvoa jos olisi tarvis, eikä kierrättäisi potilasta paikasta toiseen, ottaisi ”omalle osastolleen” mikäli tauti niin vaatisi.
Että aluevaaleissa tällainen romantisoitu käsitykseni ja utopia terveydenhuollon järjestämisestä ei hoidu? – Ei taida hoitua. Ehkä minun on vain koetattava suhtautua vaaleihin vähän vähemmän haaveillen ja etsittävä mahdollisimman luotettava, asioista perillä oleva ja toimelias ehdokas.
Tässä pulma, johon törmäsin itsekin. Piti alkaa paremmin perehtyä asiaan. Kyse on isommasta jutusta, mitä ensin ajattelin. Pistää miettimään, voiko ehdokas, joka on jo kunnanvaltuutettu, kansanedustaja ja ministeri, olla hyvä tähänkin tehtävään. Eihän kenenkään aika riitä moiseen. Käytin vaalikonettakin apuna, metsään meni, pitänee harkita paremmin vastauksiani. Äänestämättä en voi jättää.
Juuri tuo! Että ei tulisi valittua (vanhoja) kehäraakkeja tähänkin hommaan. Ainakin näissä vaaleissa olen sitä mieltä, että ministeriys ja kansanedustajuus on enemmänkin dismeriitti; on vaikea uskoa että joku voisi hoitaa hyvin ja kunnolla perehtyen kaikkia hommia yhtä aikaa.
Yritetään löytää hyvät äänestettävät!
Kyllä kelpaisi kuvaamasi perhelääkäri meillekin.
Eikö vaan olisikin hyvä. Ja vielä sellainen lääkäri, joka ei ainakaan ihan ensimmäisenä rupeaisi moittimaan ruokavaliota. 🙂