Palatakseni eiliseen: tasting ja ruoka olivat vähintääkin erikoiset.

”Viinejä maailman laidoilta” tarkoitti valkoviinejä Japanista ja Gruusiasta (Georgia), punaviinejä Etelä-Amerikasta (Bolivia, Meksiko ja Peru) sekä niinkin oudoista viinimaista kuin Montenegro, Syyria ja Ruotsi. Maistelun alussa oli kuohuva Brasiliasta ja lopussa jälkiruokaviini Golanin kukkuloilta. Ainakin ne herättivät keskustelua: yhtä lailla hämmästelyä ja puistatuksia kuin myös ilahtunutta hyväksyntää.

Valkoviineinä oli kaksi todella erikoista viiniä, erikoisista rypäleistä: japanilainen Soryu-viini koshu-rypäleestä (illan kolmanneksi kallein viini 34,86 €) ja Rkatsiteli-rypäleestä Gruusiassa tehty viini, joka sai kyseenalaisen kunnian olla viinikerhomme 30-vuotisen taipaleen surkeimmat pisteet saanut viini: tyly tuomio oli vain 5,8 pistettä (asteikko 4 -10)  ja pullollinen joutui viemäriin maistelutilkkasten jälkeen. Tbilvino Qvevris-Rkatsiteli on siis se, jota viimeiseksi suosittelemme.

Kolmen punaviinin sokkomaistelun ensimmäiseen sarjaan olin valinnut ja hankkinut viinejä Etelä-Amerikasta. Sieltähän suomalaisten lempiviinejä tulee paljon; eilen ei kuitenkaan yhtäkään chileläistä, vaan viinit olivat Boliviasta, Meksikosta ja Perusta.

Aikansa haarukoituaan-  ja kun kerroin, että kolme viiniä ovat samalta mantereelta – maistelijat päätyivät aivan oikein arvelemaan viinien olevan kotoisin lämpimästä Etelä-Amerikasta. Bolivialainen merlot-, caberbet sauvignon-, syrah-viini sai eniten myönteisiä kommentteja. Sitähän voisi nimensä perustella harkita jopa jouluviiniksikin: La Concepcion tarkoittaa Neitsyt Marian perisynnitöntä sikiämistä. Kaikkinensa nämä kolme todettiin ihan kelvollisiksi, hyviksi perusviineiksi, ja erityisesti ruokaviineiksi. Pisteet 8+ – 8.

Jälkimmäinen kolmen punaviinin sarja olikin sitten vielä erikoisempi: Montenegro, Syyria ja Ruotsi.

Jööteporilainen barbera? Mitä ihmettä? Sitähän sitä sitten mietittiin! Kolmenkympin Common People 2020 on hyvin italialaisen oloinen; se onkin italialaisista rypäleistä Ruotsissa tehty viini. Melkoinen kuriositeetti, ruma etiketti, mutta ei ollenkaan huono (pisteiden keskiarvo 8, tosin hajontaa oli seiskasta ysiin).

Ja Syyrian viinintuotanto? Kuinkas moni on siihen perehtynyt? Neljällä kympillä sai hyvää, voimakasta CB-Merlot-Syrah -viiniä. Mutta ei se niin hyvää ollut, että toiste ostettaisiin, saatikka että tuota hintaa maksettaisiin, mutta kun kustannukset jaetaan porukalla ja halua kokeilla ja oppia on suuri, niin kyllä tämäkin kannatti hankkia.

Montenegron viini on ihan kelpo, aika italialaisen oloinen erikoisesta vranac-rypäleestä tehty punaviini. Ei taida olla saatavilla enää mistään.

Kaiken kaikkiaan eilisten viinien saatavuus ei ole ihan helpoin juttu. Olen keräillyt näitä Alkosta melkein pari vuotta: ”erikoiseristä” ja ”Muut maat” -hyllystä olen katsellut ”kummallisuuksia” ja ostanut kerholle jemmaan. Nyt niitä oli tarpeeksi, melkein liikaakin, maistelun järjestämiseksi. Mukavahan tämmöisiä oli testailla, porukalla miettiä ja kummastella. Mutta tuskin Ruotsi tai Syyria koskaan tulevat olemaan lemppari-viinintuottajamaitani. 🙂 Jouluna on hyvä palata Italian, Australian ja USAn viinien maailmaan.

Jälkkäriksi tarjolla olleen italialaisen kuivakakun keralle oli tilkat jälkiruokaviiniä: Golanin kukkuloilta!!! poimituista jäätyneistä gewürztraminer-rypäleistä puristetusta Yarden Heightswine 2017 -viinistä tykättiin. Se oli makea, silti raikas. Pieni pullo (0,375 cl) maksaa 25 €, joten ei mikään halpa ostos. Mutta lahjaviiniksi voisi sopia.

Melkoinen määrä maisteltavia, eivätkä kaikki pullot suinkaan tyhjentyneet, meille jäi kastike- ja pataviinejä pullojen pohjille, näin siitä huolimatta, että maistelukierroksen jälkeen jaoimme viinejä myös ruoalle. Menun olin koettanut tarinallistaa menun viiniteeman mukaisesti

Makuja maailman laidoilta

Terveisiä Jäämereltä
– saaristolaisleipä, kuningasrapumajoneesi, surimia, kaviaaria

Lapin makumuistoja
 – suolasienisalaattia ruotsalaisen rieskan kera

Etelä-Amerikan ruokaa
– Aji de Gallina – perulainen tulinen kana, paprikaa, perunaa ja kananmunia

Skandinavia ja Ranska kohtaavat
– piparit ja roquefortvaahto

Maustekakkua Italian tapaan
 – pistaaseja, limeä ja valkosuklaat

Alkupaloina oli pieniä leipäsiä: jäämeren salaatin ostin valmiina Hallista Pekurilta. Päälle Cavi Artia (merilevävalmiste, näyttää ja (vähän) maistuu mädille) ja rucolanversoja.

Pågenin Hönö-rieskaset ovat hyvä alusta monille leipäruoille, rucola ja sienisalaatti olivat passeli päällyste.

Ja sitten pääruoka. Kyllä minulla kesti löytää illan teemaan sopiva tarjottava! Lopulta perulainen kansallisruoka Aji de Gallina valikoitui! Minun versioni ei ole kovin tulinen, mutta sopi hyvin näille rustiikkisille viineille. Se on vähän sellainen ”alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka samassa annoksessa” -ruoka. Sipulia ja paprikaa, leipää, broileria ja kondensoitua, makeaa maitoa!! Mutta se on hyvää! Netistä löytyy jos jonkilaisia versioita ja resepteissä on monia muunnoksia, – en löytänyt yhtäkään suomenkielistä, joten lopulta soveltelin oman versioni. Koetan huomenissa sen tähän lisätä. Se voisi olla vaikka vuodenvaihteen ruoka?

Ja jälkkäri? – Minun leivinjauhesähläyksestäni huolimatta kakku olikin oikein hyvää. ”Tuhtia tavaraa”, kuten yksi maistelijoista totesi. Oikein hyvin valkosuklainen pistaasikakku sopii vaikka joulupöydän jälkkäriksi, ja kuten alkuperäisohjeessa todetaan, puolimakea samppanja olisi varmasti mitä hienoin pari tälle kakulle. Ei siitä paljon jäänyt…

Melkoinen makumuistojen kirjo! Oli hyvä ilta. Hyvä mieli ja maku jäi.

4 Comments

  1. Tämä muistetaan pitkään. Yleensä viininmaistelussa on korkeintaan yksi outo viini: outo maa, outo rypäle tms, vrt japanilainen viini ja rypäle koshu. Tuossa listassa ovat kaikki outoja.

    1. Näinpä. Useinhan on hyväksi mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tutustua johonkin uuteen erilaiseen, outoonkin, se avartaa, opettaa ja tässä tapauksessa ehkä myös lisää arvostusta ”itsestäänselvyyksiä” kohtaan. Ilo oli että maistelijat olivat ennakkoluulottomia ja ilahtuneitakin uusia juttuja kohtaan.

Jokainen kommentti on ilo!