Vuodenvaihde menee meillä ilman isompia manöövereitä; ei kestiystäviä, ei juuri perhettäkään, ei menoja. Siitä huolimatta jotain sentään valmistelin tänään. Kävin kaupassa sillä aikaa kun Tyär imuroi. Kauppalapussa ainekset aika keväiseen kakkuun: Mojito-palat
Limeä, kookosta, rahkaa – mun lempparijuttuja. Pienet palat äsken jo nautimme. Olipa hyvää, raikasta, vaikka mukavasti tömäkkä rakenne onkin. Valion sivuilla luokiteltiin helpoksi ja sitä se kyllä olikin. Jollet pakkaskeleihin innostu kokeilemaan niin harkitsehan viimeistään pääsiäispöytään. Ainakin meillä tämä menee heittämällä jatkoon.
Lenkin ja Vuoksin, ruoanlaiton ja pyykin lisäksi kortti-invertaariota, viimeisiä laskutuksia ja samalla pohdintaa ja punnitsemista, kuinka paljon ensi vuonna enää Muistikuvia-hommia pyöritän. Tämä vuosi on ollut pikkuruisen yritykseni tuottoisin; on ollut muutamia (minun toiminnassani) isohkoja toimeksiantoja (Liikekeskus, eka hääkuvaus, Vastavalon kautta myyntejä, muutama yritys) ja sitten paljon, paljon kortti- ja kalenterimyyntiä. Tänä vuonna mainostin (somessa) paljon, tai siis monta kertaa, ja se sekä korttieni tunnettuus varmasti lisäsivät menekkiä. Käsityötähän tällainen kotoa kauppaaminen, toimittaminen ja postittaminen tietysti vaatii, mutta ainakin tänä vuonna tuntui ihan mukavalle.
Monille valokuvaajille korona-aikana on merkinnyt töiden hupenemista, mutta minä olen saanut uusia asiakkaita. Jos kohta ihan viimeisen päälle kevytyrittämistähän tämä on ollut ja on. Kunhan on jotain tekemistä ja oppimista, projekteja ja niiden valmiiksi saamista. Semmoisesta tykkään.
Vuosi alkaa olla paketoituna…