Oli päästävä liikkeelle tänään, ja maltettava odottaa, että on sinisen hetken aika. Vähän ennen neljää oli.
Tuomiokirkko ja sen keltainen väri ovat niin kauniita talvi-illan samettisen sinistä taivasta vasten. Viime vuonna tähän aikaan oli vain mustaa, kiiltävää asfalttia, mutta nyt on tunnelmallista. Liikennevalojen palaessa punaisena tuli lisää punaista kuvaan (sellainenkin versio on), mutta tuo punainen pikkuauto saa nyt olla se joulun punainen tässä kuvassa.
Niin toivon, että olisipa seurakunta valaissut myös pikkukirkon, lasten kirkon, joka on sakastin puolella, kirkon takana. Siitä(kin) saisi tällaisella säällä kauniita kalenteri- ja korttikuvia.
Jouluista siivoilua, pyykkejä, manklausta, kaikkea muuta kotoilua, parit joululahjat nettikaupoista, Spotifystä oma joulubiisilista (2021) koottuna, ja muuta arkaretta ja kotoilua. Vähän kuin sellainen ”kotoilu-pikkujoulu”. Kipolliset Blossan tämän vuotista glögiäkin nautimme äsken. Sepäs oli hyvää. Vähän sitruksista, inkiväärin häivähdys hyvä, ei tahmaisen makeaa, ei punaviinillistä, mikä näinä aikoina on mulle hyväksi.
Ja taas monessa asiassa muistutuksia, ettei itsestäänselvyyksiä ole. Ainakin huomisen sen taas muistan. Vähän niin kuin yhden lahjan olisin jo saanut.
Upea kuva!”Teitkö” tuon lumisateen,vai oliko oikeasti?
Meillä oli aamulla noin 25 cm puhdasta,uutta lunta-huoh! Siinä riitti seurustelua kolan ja lingon kanssa.Talvi on!
No siellä on ollut hyötyöliikunnan paikka; ei tarvi mennä salille.
Kyllä kuvanottohetkellä vähän lunta ripsuttelikin, mutta kyllä minä pienen osan tästä lumitunnelmasta olen tehnyt. 🙂
Kaunein sininen väri on juuri tuo ”sinisen hetken” sininen, siinä on jotain niin tunnelmallista, tai se tuo nimen omaan sellaisen ajatuksen mieleen, kaunis kuva !!
Se on minustakin kaunein sininen. Jos ikinä enää teetätän itselleni iltapuvun, niin haluan juuri tuon värin. 🙂 Vaikea vaan kuvitella miksi, milloin ja mihin iltapuvun tarvitsisin. 🙂